Päähenkilöiden osalta elokuva ei perustu tositapahtumiin suoranaisesti, mutta idealla kuitenkin on vankka pohja todellisissa tapahtumissa. Ideoita on napattu Bill Lishmanin kirjasta ja hänen työstään muuttolintujen parissa. Samalta levyltä löytyykin sopivasti Lishmanin dokumentti The Ultra Geese. Vaikka se ilmestyi pari vuotta tämän fiktiivisen elokuvan jälkeen, niin sen tapahtumat kuitenkin sijoittuvat lähemmäs kymmenen vuotta taaksepäin. Suunnitelmissa oli katsella se heti perään, mutta tulikin sitten hanhiannos sillä kerralla täyteen. Jospa tuossa lähipäivinä ehtisi senkin vilkaisemaan, ja mahdollisesti vähän siitäkin kirjoittelemaan.
Fly Away Home ei ala missään kaikista onnellisimmissa merkeissä. Eräänä iltana Amy (Anna Paquin) on äidinsä kyydissä matkalla kotia kohti. Pimeällä tiellä sattuu kuitenkin ikävä onnettomuus, jonka seurauksena tytär herää useamman päivän jälkeen sairaalassa. Äidille ei valitettavasti käynyt läheskään yhtä hyvin. Amyn isä Thomas (Jeff Daniels) saapuu Kanadasta Uuteen-Seelantiin viemään nuoren tyttärensä takaisin kotimaisemiin.
Kuukautta myöhemmin kaksikko saapuu isän jokseenkin syrjäiselle asumukselle. Ei ole kovin vaikeaa ymmärtää, etteivät tunnelmat ole kovin hilpeät. Äitinsä lisäksi Amy joutuu sanomaan hyvästit kavereilleen, ja vuosien vieriessä on ehtinyt kertyä jonkin verran etäisyyttä isään. Kotiutumista uuteen paikkaan ei helpota se, että isällä on uusi naisystävä (Dana Delany), vaikka tämä parhaansa mukaan yrittääkin olla mahdollisimman mukava ja ymmärtäväinen. Kaikenlaisia haasteita on siis edessä, ennen kuin haavat alkavat edes alustavasti umpeutumaan.
Uuden elämän käynnistely toisella puolella maailmaa ei siis ole kovinkaan helppoa. Thomas on monen muun yhteisöön kuuluvan tavoin vastustamassa alueelle suunniteltuja tonttien raivaamisia, jotka kutistavat entisestään muuttolintujen elinalueita. Valitukset vaikuttavat hyödyttömiltä, sillä raivauslaitteistot käynnistetään vetoomuksista huolimatta eräänä aamuna, ja sitten metsä tasoittuukin ja suoluontokin pääsee nuolemaan haavojaan.
Jotakin edes pienessä mittakaavassa positiivista tästäkin hävityksestä seuraa. Soilla vaelteleva Amy löytää eräänä päivänä suuren määrän hylättyjä hanhenmunia. Pienessä kantolaukussa hän sitten varoen kuljettaa ne kotiin asetellen ne kotitekoiseen hautomoon. Muille Amy ei uskalla projektistaan kertoa, mutta kuten arvata saattaa, on erinomaisen vaikeaa yrittää pitää reilusti yli kymmenen elämäniloisen pienen vipeltäjän olemassaoloa piilossa muilta...
Kun pienokaiset vähän ajan kuluttua kuoriutuvat koteloistaan, niin samalla Amyn elämä kirkastuu, kun hän pääsee untuvikkojen äidiksi. Samalla elokuvassa lyödään niin armoton söpöilyvaihde päälle, että ilonkyyneleet valuvat silmistä. Eihän sellaisia suloisuuksia voi ilman herkistymistä katsella. Näitä sympaattisia otuksia vilkuilisi ilokseen oikeastaan ilman mitään sen ihmeellisempää tarinaa.
Alueella kuitenkin on varsin tiukka kanta hanhiin, joilla ei ole lintuvanhempia. Sellaiset pyritään tekemään lentokyvyttömiksi jo varhaisessa vaiheessa, koska lentokyvyn saavutettuaan niillä ei ole opasta saattelemaan etelän lämpöön talveksi. Sanomattakin lienee selvää, ettei tällaista kantaa niin vain sulatetakaan Amyn perheessä.
Tästä alkaakin hankala projekti, johon koko perhe ja tuttavatkin voivat osallistua. Muutenkin luovaa hulluutta ja keksijän piirteitä omaava Thomas huomaa hyvän tilaisuuden yhdistää liituriharrastuksensa hanhien auttamiseen. Samalla tämä hanke omaa muita hyviä puolia, kuten välien lähentämisen tyttäreen ja mahdollisuuden suojella muuttolintujen pesimäalueita. Eipä siis muuta kuin pitkää muuttomatkaa valmistelemaan.
Ei Fly Away Home nyt siis mitään aivan uutta ja ihmeellistä ole esittämässä. Lapset ja eläimet -elokuvia enemmän katselleet tuntevat varmaan olonsa ihan kotoisaksi. Isän ja tyttären hiljaisesta välien paikkailusta tulee mieleen jokin aika sitten katseltu tuoreempi tapaus, eli Dreamer. Kumpikin on vähän tutuista poluista huolimatta ihan positiivisia tapauksia.
Siinä missä Dreamer seikkailee hieman ihmiskeskeisille urille paikoitellen, niin kyllä tässä hanhikaverit pysyvät loppuun asti varsin näkyvästi esillä, ja hyvä niin, sillä ovat ne vain sen verran veikeitä vekkuleita. Siivekkäät toki varttuvat siitä söpöimmästä vaiheestaan elokuvan edetessä, mutta ovat ne vähän vanhempinakin erittäin hellyyttäviä. Sen verran harvoin saa elokuvissa seurata sympaattisia lintuja, että kyllä tällainen kelpaa. Varmaan olisi jälleen aika ottaa uusintaan suuresti pitämäni muuttolinnuista kertova dokumentti Winged Migration, joka kaiken muun kivan lisäksi vyöryttää ruudulle käsittämättömän tulvan kaunista kuvaa.
Kauniista kuvasta puhuttaessa pitääkin mainita, ettei Ballard ole tyytynyt pelkästään söpöjen eläinten esittelyyn, vaan mukaan on päätynyt myös miellyttävä määrä ihastuttavia ja tunnelmallisia maisemakuvia. Etenkin ilmasta käsin avautuu monta upeaa näkymää, joiden ansiosta Fly Away Home maistuu aina vain paremmalta.
Tässä yhteydessä lienee asiallista mainita se viimeinen lento, jossa kuvaa ja musiikkia yhdistellään sen verran onnistuneesti, että lähinnä parhautta sellainen edustaa. Väreitä ei voi välttää, kun taustalla soi Mary Chapin Carpenterin tulkitsema kappale, joka elokuvan alussa tulee tutuksi kovin toisenlaisissa tunnelmissa, mutta nyt uusinnan koittaessa se saa säestää Amyn määrätietoista ja kauniin tyyntä liitelyä kohti hanhien talvikotia. Sitä tunnelmapalaa ihaillessa sydän hakkaa miellyttävästi ja mieli täyttyy positiivisista ajatuksista, ja jälleen ne kyyneleetkin tekevät paluun. Toimii hyvänä muistutuksena siitä, miksi elokuvista niin kovin paljon pidän.
Varmaan tästä(kin) olisi helppo keksiä valitettavaa, jos kovin tarkalle tuulelle yltyisi, mutta en nyt näe sitä tarpeellisena. Varsin hyvin toteutettu oman lajinsa edustaja, jollaisia katselee mielellään. No, ehkäpä sen verran voisi sanoa, että ne pakolliset pahistelut tuntuivat vähän turhilta. Toisaalta vierailu armeijan tukikohdassa taas hymyilytti, ja vähän paikkasi tätä puolta, kun ei mennytkään aivan tutun kaavan mukaan.
Kyllä tällaisilla sinänsä yksinkeraisilla, mutta kauniilla ja positiivista sanomaa saattavilla elokuvilla vain tuntuu olevan paljon annettavaa edelleenkin. Kun siinä seurailee, miten yhden ja toistenkin siivet alkavat vähitellen kantaa, niin varsin hyvälle mielelle tulee. Vielä kun paketti on muutenkin varsin onnistunut, niin mukavissa merkeissä aika jälleen kuluu. Jos etsii hyviä elokuvia koko perheelle, niin tässäpä yksi ehdokas. Awwww...!
Tällä kerralla voitaisiin jäähdytellä tuon aiemmin mainitun kauniin kappaleen parissa. Taustalle on poimittu valikoituja tuokioita elokuvasta.
Fly Away Home (1996) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti