A Good Time for a Dime (Aku tivolissa)
Eihän elely pelkkää työtä ja raskasta raadantaa saa olla, vaan joukkoon pitää pystyä niitä huvihetkiäkin sovittelemaan ja ilmeisesti tällaisten tuokioiden toivossa Aku lampsiikin kohti monenlaisia vempaimia sisätiloissaan pitävään pelihalliin. Ääni kaiuttimissa kertoo, että mitä parhainta aikaa ja viihdettä olisi luvassa, eikä se vie kukkarosta kuin lantin verran valuuttaa. Kukapa ei tällaiseen houkuttimeen olisi tarttumassa...? Aku vähän tuntuu tuhahtelevan ensimmäisille härveleille, mutta kunhan silmiin osuu oiva kapine, joka lupaa näyttää viekoittelevan seitsemän hunnun tanssin, niin sitähän onkin jo vaikeampi vastustaa. Kolikko kopsahtaa aukosta sisään ja juttu lähtee pyörimään. Ainakin kovasti Iinestä muistuttava neito kuvissa tanssahtelee ja esityksen edetessä Akuhan on jo ihan villiintymässä, kunnes se tavallinen epäonnenpotku tulee elämää pilaamaan. Mikä on, kun toiminta tökkii ja tuntuu jäävän vaiheeseen? Kärsivällinen suhtautuminen teknisen ongelman edessä lienee jälleen kerran liikaa pyydetty, mikä käytännössä tarkoittaa, että tuttu raivo sieltä taas on pintaan pulpahtamassa.
Onneksi pelisalilla on vähän muutakin tarjottavaa, eikä hiukkasen yli seitsenminuuttinen seikkailu sentään yhden laitteen kanssa tuskaillessa kulahda. Leonard Maltin käväiseekin puhelemassa pätkälle lyhyen intron, jossa selittää, että ilmestymisen aikoihin vuonna 1941 tällaiset paikat olivat hyvinkin suosittuja samalla selitellen, että Akun tunteita monessakin mielessä kuumentavalla tanssiesityksellä oli esikuvansa todellisuudessa. Maltin kyllä juttelee, että nykypäivänä tämä viettelevä tanssi näyttää luultavasti hyvinkin kiltiltä viihteeltä. Joka tapauksessa Akulle on hiukkasen muutakin puuhaa, koska kivoja palkintoja lupaileva ongintalaite vetää myös puoleensa. Aarteiden kalastelukin tovin jatkuttuaan lähinnä kohottelee kiukkua, mitä puretaan rankalla ravistelulla, eikä reilu peli tunnu kiinnostavan yhtään.
Seuraavaksi olisi aika ihmetellä, että lepyttelisiköhän lentämisen huuma hiukan niitä tulistuneita tunteita, mutta tulos on lopulta lähinnä päinvastainen, sillä jälleen kiehahtaa Akun pohtiessa, ettei yhdellä kolikolla kummoistakaan ilmailuelämystä koettavakseen saa. Pitää siis kovin ottein kurittaa koneesta ilmaiskierros, mikä meneekin rankemman höykytyksen puolelle hävittäjä-ässän liidellessä ilman turhia hallintalaitteita... Tavallaan tämä kolmen kapistuksen kanssa kamppailu muistuttelee varhaisempaa vuoden 1937 lyhytelokuvaa Modern Inventions, jossa Akun hermoja koettelee palvelurobotti, pakkauslaite, lastenhoitoautomaatti ja mekaaninen parturi. Sehän on jo muidenkin koitosten kautta tullut selväksi, ettei samainen ankka ole välttämättä täysin yhteensopiva erikoisten härveleiden kanssa, vaan leppoisten leikkihetkien sijaan seuraa rähinää ja täystuhoa, mikä tosin on Akun kohdalla monesti lopputuloksena myös muissakin yhteyksissä. No, minulle nämä jännät jutut vempaimineen eivät parasta akuilua edusta, mutta kyllähän tässä tapauksessa pikkurahalla ihan hyvät huvit saa, vaikka lupaus lukemattomista nauruista olisikin liioittelua.
A Good Time for a Dime (1941) (IMDB)
Early to Bed (Aku untenmailla)
Rajun ja rankan vapaa-ajanvieton jälkeen on hyvä huilailla kunnolliset yöunet päälle, tai ainakin rentouttavasta ja pitkästä pötkötyksestä Aku unelmoi, koska pitäisi aamulla olla aikaisin reippaana ja akut ladattuna uuden päivän koitoksia kohtaamassa. Nokasta pääsee mahtaisa haukotus, siihen iltavenyttelyt päälle, eikä muuta kuin ihanista unisteluista nauttimaan, vai...? Asia nyt vain sattuu olemaan niin, ettei elämän liian helppoa sovi olla, ainakaan Akulle, jolle välillä pienistäkin pulmista kasvaa valtavia vaikeuksien vuoria ja niin on torkkuilun kohdallakin tapahtumassa. Tähän kun vielä laskee päälle Akun räjähdysherkkyyden ja olemattoman mielenmaltin, niin voinee jo alkaa olettamaan, että siinäpä ne nukkumiset menivätkin, eikä siitä ole syytä lähteä vastalauseita karjumaan, koska useinhan Aku on näissä väännöissä parhaimmillaan ja huvittavimmillaan.
Pienet ärsyttävyydet sekä häiriötekijät lähtevätkin otolliseen tapaan kasautumaan, mutta eihän ankka heti raivohulluuteen hypähdä. Ensin on luvassa pientä kiusaa, kun tyyny hönkäisee höyhenensä, peittokin ryttyilee ja herätyskello heittäytyy hankalaksi sietämättömästi möykkäillen. Yöllinen raivo onkin jo rakentumassa täyteen komeuteensa ja ensimmäinen purkaus tuottelee reippaan rykäisyn, jolloin kurja kello saa kyytiä, vaan eipä tikitin siitä tokene. Häiritsevän äänekkäästi ajan rattaita jauhavan kapistuksen kanssa tuhtominen johtaa nopsasti sisäisiin pulmiin, eikä keskellä yötä ole aikaa tai halua mihinkään hienovaraisiin ratkaisumalleihin, vaan kelvoton kilistelijä murskataan mäsäksi vaikka vatsalaukkuun ja murehditaan myöhemmin tästä aiheutuvia mahdollisia sivuvaikutuksia. Hiljaisten tuntien taistojen tulee kuitenkin jatkua, eikä ankkaparka noin vain pääse unille, kun patjakin alkaa vikuroimaan, eikä mikään tahdo onnistua. Radikaalit ratkaisut tulevatkin tarpeeseen!
Pakkohan se on todeta toiseenkin kertaan, että välillä voi olla aivan uskomattoman urakan takana päästä nauttimaan ansaituista unista, mutta onneksi Aku ei ole hetkessä lannistuvaa tai luovuttavaa tyyppiä, vaan tahtoo näyttää, että ne torkut otetaan vaikka henki siinä samalla menisi. Räyhäävä Aku onkin mielestäni erinomaisesti elementissään, sillä tosiaan monesti arkisten ongelmien kanssa kamppailu hermoromahduksen partaalle saakka viihdyttää sinänsä jännien laitteiden ihmettelyä sekä testailua enemmän. Early to Bed vähitellen kasailee pienistä harmeista suuremmankin hirmustumisen ja siihen on jossakin määrin helppo eläytyä mukaan, koska itsekin tietää, että helposti saattaa epätoivo nousta, kun aamu lähestyy, levätä pitäisi, tunnit vierivät, muttei uni vain tule. No, ehkeipä omalla kohdalla vielä ole niin kunnolla kiehunut unettomuuden seurauksena, että olisi tarvinnut riehua asunto remonttikuntoon, mutta täytyyhän sitä pientä piristävää Aku-lisää arjen ongelmiin heittää. Näistä aineksista saadaankin rakenneltua varsin riemukas pikkuisen alle kahdeksanminuuttinen sisukas osoitus siitä, että unettomuutta vastaan voi kamppailla viihdyttävämminkin kuin vain lampaita laskemalla...
Early to Bed (1941) (IMDB)
Truant Officer Donald (Aku koulupoliisina)
Kärttyisän ja raivorikkaan yön jälkeen täytyy niitä hommiakin tehdä, ei voi mitään. Mielentila saattaa kuitenkin olla otollinen, kun pitäisi lähteä kurittomia sekä vallattomia muksuja jahtaamaan ja nappaamaan, koska tässä kahdeksanminuuttisessa piirrospätkässä urapolku kuljettelee Akua koulupoliisin hommiin. Kovin pitkään ei tarvitse arvuutella koulupinnareiden henkilöllisyyksiä, koska tutut veljenpojat löydetään vesi-ilojen parista lammesta polskimasta. Kukapa sitä nyt tahtoisi kauniin ja aurinkoisen kesäpäivän koulunpenkillä nökötellä... Akun velvollisuus kuitenkin on toimitella tällaiset luvattomista vapaahetkistä nautiskelevat lapsukaiset takaisin pulpettien taakse. Riemukasta sukeltelua ja uiskentelua seuraillessaan Aku itsekseen tuhahtelee, etteipä mokomilla mitään kuria ole, eli täytyypä elämäniloiseen hurvitteluun topakasti puuttua.
Ihan avuton ja räpelteleväinen ei Aku toimissaan ole, vaan keinot ja konstit ovat monet, eikä ensimmäinen uimareista oikein ehdi edes tajuamaan, että mikä ihme vesileikkien parista yht'äkkiä pois kiskaisee. Koko kolmikko ongitaan kekseliäillä kikoilla kuivan maan puolelle ja siitä säkkiin. Kyyti jatkuu Akun jokseenkin ankeassa sekä karussa vankivaunussa ja matkalla karkulaiset saavat kuultavakseen saarnausta petollisista poluista ja ettei rikos todellakaan kannata. No, poikakolmikko ei näistä neuvoista ole yhtään kiinnostunut, vaan kaverit kaivelevat taskuistaan tarpeelliset työkalut ja hetkessä kuljetuskoppi onkin ilmavampaa mallia. Veitikat kirmaavatkin kerhotalolleen ja tietysti perässä pyyhältää jo lupaavasti tulistumaan ehtinyt setä, joka ei aio luovuttaa tai joutua tällä tavalla nöyryytetyksi. Poikien maja onkin hyvin varusteltu noin puolustuksen kannalta, mutta kyllähän Akukin niksit keksii, vaikka joutuu taistelussaan pari kolhua kokemaan. Mitä kauemmin mittelöinti kestää, niin siinä samalla keinot kovenevat ja yleinen tolkku touhusta kaikkoaa.
Truant Officer Donald sai aikoinaan Oscar-ehdokkuuden lyhyiden animaatioiden sarjassa, eikä minusta ainakaan syyttä suotta, vaan onhan se jälleen oiva esimerkki, miten vääntö ja kina karkailee käsistä herkullisen hykerryttävästi. Samalla sanoisin, että toistaiseksi nähdyistä Akun ja veljenpoikien yhteisistä kommelluksista se vie voiton. Yhtenä syynä lienee sekin, että kyseinen lyhytelokuva on jo lapsuudessa miellyttänyt ja jäänyt kohtalaisen hyvin muistiinkin. Etenkin villit loikat vedessä ja karkumatka vankikuljetuksesta ovat hyvin taltioituneet muistikuviin. Tietysti loppupuolen kamppailut myös, varsinkin kun savustusyritys menee pikkuisen liian pitkälle. Voinee olettaa, että ilmestymisen aikoihin kypsät paistit ja sitä seuraavat käänteet ovat olleet noin piirrosviihteen puolella hiukkasen uskaliaampaa hassuttelua. Itseäni toki kummastuttavat myös poikien grillauspuuhat, mutta ehkei näillä pähkäilyillä kannata lähteä päätään piinaamaan sen suuremmin. Joka tapauksessa omalla listalla Truan Officer Donald nousee katsottujen Akun lyhytelokuvien joukossa kärkikerhoon esitellen alusta loppuun keskimääräistä kekseliäämpää keppostelua, eikä mistään vitsien määrällisestä kuivuudestakaan tarvitse alkaa valituksia vääntämään.
Truant Officer Donald (1941) (IMDB)
Ensimmäinen The Chronological Donald -kokoelma lähenee tosiaan loppuaan ja ajattelin tässä vielä vähän kommentoida levyjen niukahkoa bonusosastoa, sillä piilotettujen lisukkeiden joukkoon on livautettu pari pätkää elokuvasta The Reluctant Dragon (Lempeä lohikäärme), joka ilmestyi vuonna 1941, eli siinäkin mielessä sopii mukaan, kun samassa aikakaudessa liikutaan. Näiden näytteiden yhteiskesto on hiukan alle seitsemän minuuttia ja molempiin on tehty Maltinin esittely. Hän kertookin, että samainen teos oli Akun debyytti pitkien elokuvien puolella. Samalla se antaa katsojalle tilaisuuden kurkata Disneyn studioiden kulisseihin 1940-luvun alussa, kun Robert Benchley ilmeisesti vähän hassutellen toikkaroi paikasta toiseen animaatioiden ihmeellisyyksiin ja toki muihinkin seikkoihin perehtyen. Ensimmäisen levyn osuudessa hän astelee seurailemaan musiikin taltioimista ja saa kuultavakseen Clarence Nashin ja Florence Gillin yhteisesityksen, eikä oikein osaa sanoa, että onkohan tämä kotkottelevainen lauluduetto niinkään sulosointuja korville vaiko jotakin ihan muuta... Toisen levyn pätkässä taas selvitellään, miten piirretyt kuvat lopulta eläväiseen liikkeeseen laitetaan. Seikkoja salaperäisiä selkeyttelee tietysti Aku itse kärttyisään tyyliinsä. Räpylää toisen eteen, ei siitä sen monimutkaisempaa tarvitse tehdä!
IMDB:n triviaosastosta kurkkailin vähän taustatietoja tähän runsaat 70 minuuttia rullailevaan elokuvaan liittyen ja ilmeisesti sen toteuttaminen osui hiukkasen hankalaan paikkaan. Yhtenä tarkoituksena oli kai esitellä hyvää ilmapiiriä studiolla ja koko porukka yhtenä iloisena perheenä, mutta todellisuus oli tuolloin toinen, koska noin puolet animaattoreista oli lakossa ja näiden tilalle piti palkata näyttelijöitä elokuvaa varten. Kerrotaankin, että tähän tyytymättömät lakkoilevat työntekijät häiriköivät elokuvan näytöksiä, eli oltiin kohtalaisen kaukana hilpeästä yhteiselosta:
"The strikers frequently picketed theaters showing the film, sometimes holding up a large cardboard sign depicting Walt Disney as a dragon, labeled 'The Reluctant Disney.'"
Tilanne oli ilmeisesti muutenkin vaikea, koska yhtiön talous ei ollut täysin vakaalla pohjalla, sillä toinen maailmansota pitkälti esti studion elokuvien levityksen Eurooppaan. Kassavajetta paikatakseen The Reluctant Dragon tuotettiin pikaisesti kotimarkkinoille, mikä onnistuikin helpottamaan tukalaa vaihetta. Mainitaan kuitenkin, että yleisö oli jokseenkin pettynyt saadessaan hupailevan kulissikatsauksen täyspitkän animaation sijaan. Itsehän en ole elokuvaa nähnyt tai edes vielä hankkinut, mutta olisihan se varsin kiinnostavaa katseltavaa, ainakin siinä vaiheessa, kun on tullut enemmän vilkuiltua Disneyn 1930- ja 1940-luvun teoksia. Ehkäpä siitä saisi silloin enemmän irti, koska tosiaan IMDB:n mukaan kuvissa nähdään juttuja kehitteillä oleviin elokuviin liittyen. The Reluctant Dragon olisi Blu-rayna saatavilla kahden muun elokuvan yhteydessä bonuksena, mutta minua kiinnostaisi enemmän Walt Disney Treasures -julkaisusarjassa ilmestynyt tuplalevy Behind the Scenes at the Walt Disney Studios, jossa on The Reluctant Dragon kokonaisuudessaan, mutta paljon muutakin vastaavanlaista materiaalia. Näiltä levyiltä löytyy lisäksi lyhytelokuvia, jaksoja sarjoista, Leonard Maltinin vetämiä studiokierroksia ja epäilemättä muutakin mielenkiintoista tutkittavaa.
Toivottavasti saan tuon tuplan jossakin vaiheessa kokoelmaan lisättyä, mutta toistaiseksi pitää tyytyä studion varsinaisiin tuotoksiin, eikä sekään kai mikään surku ja murhe sentään ole, mistä tämäkin oiva kolmikko toimii esimerkkinä. Huvittelu pelisalissa on lähinnä sitä ihan kivaa pikkupuuhaa, mutta epätoivoiset unisteluyritykset nostavatkin hymyä huomattavasti enemmän. Kolmannen näistä kyllä kehtaan kevyesti heittää Akun parhaiden pikkupätkien porukkaan, koska onhan tuossa sitä puolimielistä pöllöilyä ja menoa sekä melskettä vallan mainioksi viihdepalaksi tiivistettynä. Kaikki nämä ovat siis edelleen vuodelta 1941 peräisin ja kahdessa jälkimmäisessä Carl Barks on ollut kirjoittajana viskomassa omia älynvälähdyksiään mukaan ja varsin vimmaisia purkauksia hän onkin lähtenyt Akusta nyhtämään. Väittäisinkin, että kaikissa kolmessa Akun luonteenpiirteet pääsevät hauskalla ja muistettavallakin tavalla räjähtämään esille. Sinnikkäässä torkkujahdissa alkaa tosiaan jo tuntua siltä, ettei maailmankaikkeus tahdo ankkaparkaa ainakaan liian helpolla päästää, mutta onhan siinä äkkipikaisuudella ja olemattomalla hermojen hallinnallakin syynsä, miksi kerta kerran jälkeen helpotkin hommat viedään vaikean kaavan kautta. Kaiken kippaaminen universumin syyksi ei siis liene suotavaa, mutta nämä päreitä polttelevat koitokset onneksi usein kääntyvät erinomaiseksi animaatioviihteeksi. Riehuva ja ärhentelevä Aku onkin loistava lämmittelijä elokuvaillalle, etenkin jos on aikomuksena viettää laatuaikaa repäisevämmän viihteen parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti