Rare Exports Inc.
Uudemman elokuvan nähneelle esitellään miltei heti kättelyssä tuttuja naamoja, koska Jorma Tommila ja Tommi Korpela ovat metsäreissulle lähdössä. Pitkässä elokuvassa hermoillut ja melkeinpä korvansa haukkaavaisen hepun hampaisiin menettänyt Rauno Juvonen ei kuitenkaan ole näihin karkeloihin ehtinyt tai päässyt mukaan, vaan kolmantena hääräilee Tazu Ovaska. Kaikki hahmot jätetään nimettömiksi, mutta kertojana toimiva Jonathan Hutchings kuitenkin selvittelee, että ammattitaitoisista metsästäjistä on kyse ja kolmen porukka koostuu jäljittäjästä, tähystäjästä ja ampujasta. Hehkutellen Hutchings höpöttelee, etteivät nämä ihan mitään tavallisia hirvimiehiä ole, vaan kohteena on jotakin paljon vaarallisempaa ja harvinaisempaa, mikä vaatii jahtaajilta aivan erityislaatuisia kykyjä sekä taitoja.
Katsoja kaapataan miekkosten matkaan, kun nämä ensin autolla huristelevat pohjoisen metsissä syksyisten maisemien ympäröiminä. Nelipyöräisellä kiiturilla ei kuitenkaan Lapin ruskaisille tuntureille ole asiaa pöristelemään ja saattaisipa tällainen lähestymistapa valppaan saaliinkin säikäyttää aivan liian aikaisin. Jalkavoimin siis jatketaan kertojan puhellessa, miten kiikariin yritetään saada lähes 300 ikävuoteen ehtinyt metsän kuningas, joka kuuluu pohjoisen arvokkaimpiin villieläimiin. Vuosisatoja tuntureiden suojissa piileskellyt yksilö ei tietenkään ole noin vain vapauttaan heittämässä pois, vaan takaa-ajo sinnikkäine väsytyksineen vaaditaan, mihin metsästäjien kolmikko onkin valmistautunut. Taistosta on tulossa pitkä ja piinaavakin...
Kun katselujärjestys sattuu olemaan omalla kohdalla tällainen, niin kyllähän se suurin yllätyspotku elokuvalta putoaa pois, vaikka tekijät kieltämättä yrittävät paljastusta viimeiseen asti venyttää. Sehän ei tietenkään ole elokuvan vika, jos katsoja on pahasti jälkijunassa ja teoksetkin tahtoo nurinkurisessa järjestyksessä katsella, mutta vaikutuksesta suuri osa on saaliin erityisluonteen niskaan kasattu, joten innostus väkisinkin jää näin nähtynä maltillisemmalle tasolle. Sekään ei kokonaan vähän yli seitsenminuuttista tuokioista lässäytä, vaan onhan niitä hyviäkin juttuja nähtävissä ja etenkin kuultavissa. Jälkimmäiseen liittyen pitääkin kehua pitkässä elokuvassa Greenen osassa nähtävää Hutchingsia, joka omalla panoksellaan tuo paljon kihelmöintiä ilmapiiriin ja samalla reilun osuuden tarinan yleiseen omituisuuteen ja huumoriin.
Vaikka sen etukäteen tietääkin, millainen otus kiikaritähtäimeen lopulta saadaan, niin siitä huolimatta Rare Exports Inc. on viihdyttävää katseltavaa, sillä eihän voi kieltää, että jouluisten elokuvien valtavirtaan verrattuna tällainen kahjohko kirmailu poikkeaa piristävästi ja vähän väkisinkin hymyilyttää. Sekin miellyttää, ettei ole selvästikään tahdottu ylilyödä pöhköilyä, vaan tyyppien touhuilujen alkupuoli on kuin jonkinlainen vähän sensaatiovivahteinen metsästysdokumentti ja kenties siinä samalla pikkuisen naureskellaan tekeleille, jotka mehustellen esittelevät milloin mitäkin planeetan hirmuisimpia hurjia petoja. Lisäksi visuaalinen puoli on siinä määrin pätevästi pakettiin kääräisty, ettei silmillekään miksikään koettelemukseksi käy. Jälkimmäinen puolisko taas lisäilee onnistuneesti sitä tummemman huumorin tuiketta. Senkään takia tätä lyhytelokuvaa ei välttämättä aivan pienimmille sovi suositella, vaan pitää yrittää muilla keinoin vastailla kysymyksiin, että mistä ne aidot ja alkuperäiset joulupukit tulevatkaan.
Rare Exports Inc. (2003) (IMDB)
Jos kuitenkin lähtee mysteeriä tätä kautta availemaan, niin väistämättä syntyviin jatkokysymyksiin valikoidusti selityksiä tarjoilee:
The Official Rare Exports Inc. Safety Instructions 2005
Siinä missä pari vuotta varhaisemman lyhytelokuvan lopussa saatiin kovat koulutukset valmiiksi ja tuote viimeisteltyä toimitusta varten, niin jatko-osa taas tahtoo muutaman varoittavan sanan lausua, ettei kuljetuspuuhiinkaan kannata huolimattomalla asenteella ja olemattomin varotoimenpitein lähteä, sillä saattaapi syntyä tapaturma plus surmien sarja. Laivaa ollaan lastailemassa Tornion satamassa noin viikkoa ennen joulua, kun pääsee tapahtumaan vahinko, mikä vaatii kovan hinnan, mitä ei ihan euroilla kuitata, vaan verellä näitä velkoja maksellaan. Kun näin hirveä lipsahdus pääsee sattumaan, niin eipä auta muu kuin soitella ammattimiehiä apuun, mikä tuokin kuviin tutun kolmikon, eli herrat Tommila, Korpela ja Ovaska jatkavat edelleen nimettömissä osissaan. Porukka tosin paisuu kolmikosta neljään, koska mukaan on napattu ensimmäisen nuori poika Onni Tommila.
Edellisellä kerrallakin oli herrojen homma haastava, mutta karkuun päässyt ja verenhimoiseksi villiintynyt saalis saattaa olla vieläkin vaikeampi tapaus napattavaksi, eikä pelkkä pyydystys välttämättä enää riitä. Ammattilaiset tutkailevat hetkisen tapahtumapaikkaa, jossa hurmeiset hirmutyöt ovat jättäneet lumet punaisiksi. Paljoakaan pähkäilyä ei vaadita, kun jo kuolinsyyksi saadaan perinteinen selkäsauna. Samalla myös kaverit päättelevät, että heräillyt verenhimo vaatii järeämmät konstit, koska päästyään ihmislihan makuun, ei pukki enää osaa tehdä eroa kilttien ja tuhmien välillä, vaan kaikki kelpaa. Voidaankin suosiolla jättää nukutusnuolet muita reissuja odottelemaan ja latailla aseet pikkuisen kovemmin paukuin. Eipä muuta kuin koko joukko astelemaan rohkeasti raivostunutta pukkia vastaan!
Noin 11 minuuttiin venähtävä jatko-osa ei tietenkään pelkkää jahtia ja väijytystä esittele, vaan kuten nimikin vihjaa, niin sääntöjen selkeyttäminen on yhtenä ajatuksena, ja niihin sitten hupaisan seikkaperäisesti syvennytään, mistä saadaankin omaperäinen opetusvideo. Hyvän käytöksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, mutta aivan kaikista rikkeistä ei sentään välitöntä hengenlähtöä seuraa, jos osaa suorittaa oikeat jatkotoimenpiteet. Metelöinnistä ja möykästä saattaa olla palkkiona ikuinen hiljaisuus ja tupakointia suositellaan vältettäväksi, sillä raivoava pukki voi hyvinkin repiä ja raastaa keuhkot pihalle ennen kuin tervan sekä nikotiinin viekoitteleva sekoitus saa mahdollisuuden samaan tihutyöhön. Jos oikein välttämättä tahtoo maallisen vaelluksensa päättää mahdollisimman ikävissä merkeissä mielettömien raakuuksien seurauksena, niin kiroilu yhdistettynä alkoholiin saa pukin täysin tolaltaan ja järjen lampun simahtaessa silmitön väkivalta alkaa...
Ehkä tässä sitä tahtoo taas vihjailla, ettei The Official Rare Exports Inc. Safety Instructions 2005 pikkuisille pilteille suunnattua silmäiltävää niinkään ole. Ensimmäiseen verrattuna vaatteetonta viuhahtelua on vähemmän, mutta sitten taas kurjuutta ja kuolemaa reilusti runsaammin. Jälleen kertojana jutustelee Jonathan Hutchings, vaikkakaan ei aivan yhtä herkullisesti kuin edeltäjässä, vaan ehkäpä kerrontaa on viety sävyltään tarkoituksellakin kohti kuivakampaa asiallisuutta kuin jännityksen korostelua. Muuten kyllä itse tykkäilen enemmän jatko-osan koulutustuokioisista, mutta ulkona käydyt kamppailut menevät ensimmäisen eduksi. Lyhytelokuvista jatko-osa ei tosin ole yhtä arastelevainen veren suhteen, jos sillä isompaa merkitystä sattuu olemaan. Nähdäänhän samalla myös, miten nuorta poikaa tuupitaan metsästyksen kautta miehisyyteen, ja siihen teemaan Helander palasi tuossa runsaat pari vuotta sitten toimintaseikkailullaan Big Game. Vaikka vääntöjen ja opettavaisten esitysten parissa hymyilyttävästi hassutellaankin, niin itse nimeäisin ehdottomaksi huippukohdaksi kauniin ja komean lopun, jossa tunnelmallisessa valaistuksessa väläytellään Lapin pimeiden sekä kaukaisten kuusikkojen synkeitä salaisuuksia. Tunnustan kokeneeni pienoisia väristyksiäkin, kun edes ohikiitäväksi hetkeksi näinkin hienosti tempaistaan sinne vaihtoehtoisten joulusatujen kiehtovaan maailmaan.
The Official Rare Exports Inc. Safety Instructions 2005 (IMDB)
Molemmat lyhytelokuvat löytyvät tosiaan täyspitkän version levyjulkaisulta lisukkeina, mikä onkin hyvä homma. Ehkä näihin olisi voinut vaikka kommenttiraidan äänitellä, mutta kelpaa toki ilmankin. Yhdessä kolmikko muodostaa vähän vinksahtaneen "joulutrilogian". Onhan se kivaa vaihtelua, että välillä ne joululähettiläätkin ovat tylympiä tapauksia, ja uskoisin, etteivät ainakaan noin vain heti kuvista kadottuaan massaan huku. Huumori toki on tummaa, kun pukkiparkoja jahdataan ja kidutuskammiota muistuttavassa kopissa murretaan hyväksymään heille langetettu osa kiltteinä ja hilpeinä lahjasetinä. Varmaankaan kaikkien silmät eivät vähän julmistelevasta kuvastosta ole iloa löytämässä, mutta väittäisin silti, ettei näissä nyt mitään järkyttävyyden rajoja rikota, vaikka paikoin hipsutellaankin hyvän maun tuolla puolen. Sillä tavalla sopivasti ja harkitusti kuitenkin, että on vaikea kuvitella jonkun tosissaan mielensä pahoittavan pikkuisen poikkeuksellisesta otteesta joulutaruihin. Tietysti, jos oikein hartaasti näihin pyhiin ja joulumaailman henkilöihin suhtautuu, niin varmaan kannattaa jättää väliin, koska luvassa tuskin on muuta kuin tarpeetonta mielipahaa. No, tämä katsoja kuitenkin onnistui näistä onkimaan ennemmin hyvää menoa, omalaatuisia ideoita ja reipasta huumoria sopivalla sekopäisyydellä, eli kaikkiaan kelvollista ajankulua, joka olisi luultavasti viihdytellyt tehokkaammin, jos olisi aikoinaan saanut nämä katsottavakseen ilman sen suurempia ennakkotietoja.
Enpäs tiennyt, että Rare Exportiin on tehty ensiosa ja jatko-osa! Ohhoh! Toissa jouluna uskalsin itse elokuvan vihdoin televisiosta katsoa, ja se oli ihan hauska ja viihdyttävä. Jos nämä tulee joskus vastaan, niin pitää katsoa - mutta en vain näiden takia elokuvalevykettä itselleni osta, elokuva ei ollut niin loistava mielestäni. :)
VastaaPoistaEn voi itsekään kehua, että kovin hyvin olisin ollut näistä perillä. :D Ensimmäisen lyhytelokuvan ilmestymisestä vierähtänyt tosiaan jo yli 13 vuotta...
Poista