How the Mole Got His Trousers (Kuinka Myyrä sai housut)

Mikäköhän kummallinen menijä se sieltä tällä kertaa yrittää blogin sivuille itsensä kuoputella ja myllertää? Monien tykkäilemä Myyrä mainio tahtoisi ensiesiintymisensä täällä tehdä ja toki hänelle tilaisuus suodaan ja samalla jätetään auki mahdollisuus myöhemmillekin vierailuille, jos vaikka sattuisi käymään niin, että kyseisen vekkulin tempaukset paremminkin maistuisivat. Tavallaan selvittelen tässä joulukauden jämiä, koska juuri jouluaiheisuutensa takia ostamani koostekiekko tuli siihen aikaan katseltua, mutta säheltelin vaiheessa olleen tekstini jonnekin teille tietämättömille. Ajattelinpa kuitenkin näin kuukauden myöhässä kokeilla toiseen kertaan, josko vaikka onnistuisi viimeistelykin. Levyjulkaisulla on kokonaiskestoa sellaiset 37 minuuttia ja siihen on saatu sullottua viitisen kappaletta pituudeltaan vaihtelevia pieniä seikkailuja. Ilmestymisvuodetkin kohtalaisesti matkalla muuttuvat, koska Myyrä tosiaan on useamman vuosikymmenen ajan touhuillaan pieniä ja varmaan isompiakin katsojia ilahduttanut. Kirjoittelenpa hiukkasen siitä, miltä tämän sinänsä suloisen hahmon askareet omiin silmiin näyttävät.

The Mole and the Christmas (Myyrän joulu)

Itsehän ostin tarinakokoelman sen suuremmin sisältöön perehtymättä olettaen, että joulujuttuihin se keskittyisi, koska hankkimassani joulukorttiin pakatussa versiossa ei kokoelman varsinaista nimeä mainita päällä lainkaan tai sisältöä muutenkaan. Kuorien sisältä löytyvässä levyssä toki luetellaan jaksot, mutta hiukkasen tämä hämää, koska Suomessa on myös julkaistu samaisen joulujakson sisältämä ja muutenkin käsittääkseni talvisempi levy, eli Myyrän joulu ja muita puuhia, joka ei siis ole identtinen tämän kanssa, vaan se pitää sisällään kaikkiaan seitsemän seikkailua viiden sijaan. No, sen suuremmin paasaamatta ja parkumatta olen sillä kannalla, että tämä seitsemän tarinan nippu olisi voinut hyvinkin olla luontevampi vaihtoehto sujautettavaksi joulukorttikansiin.

Ehkä versiojuttujen lisäksi voisi varsinaisesta joulujaksostakin jokusen kommentin heittää ja sanottakoon heti alkuun, ettei tämä vuonna 1975 ilmestynyt tarina ainakaan miksikään mahtavaksi joulusaagaksi pääse paisumaan, sillä puuhastelu pidetään pienimuotoisena, eikä minuuttejakaan ehdi kertymään viittä kappaletta enempää. Nauravainen myyrä jostakin kinosten keskeltä kolostaan kurkistelee ja kaveria pitäisi lähteä etsiskelemään. Hiiri taitaa talvitorkuistaan vielä nautiskella, mutta kuustahan voi silti alkaa kauniiksi koristelemaan ja pitäähän pakettejakin ystävien iloksi hankkia. Aivan kaikki eivät ole samalla aaltopituudella jouluhengen suhteen, sillä isompi lintu nokkaisee vartioimattoman kuusen säpäleiksi. Jakamisen iloa ja ystävyyden merkitystä julisteleva opettava tuokioinen kuitenkin kaveruksille onnelliset hetkensä tarjoilee ja siinä samalla näpäyttää ilonpilaajaa vähän nokkaan. Mieli ei tee lähteä sinänsä hyväntuulista ja puuhailevaista joulujuttua lyttäilemään, mutta kehujakaan ei kovin helppo ole keksiä. Kyllähän lyhykäiset kommellukset kivutta läpi vilkaisee, mutta katsottuihin muihin joulutarinoihin vertaillessa väristykset jäävät vaisuiksi, enkä oikein usko, että tässä on ainesta jouluiseksi klassikoksi nuorempienkaan katsojien kohdalla.

The Mole and the Christmas (1975) (IMDB)

The Mole and the Bulldozer (Myyrä ja maansiirtokone)

Joulu siis on hetkessä huiskaistu pois ja sitten siirrytään suoraan kesäaikaan. Kukat kastelijaansa vartoilevat, jotta jaksavat auringonpaisteessa kauniiksi kasvaa. Myyrä tietysti mielellään auttelee ja osaa lämpimän vuodenajan pienistäkin iloista nauttia kuunnellen vaikkapa sirkkojen sirittelevää soittoa yömyöhäiseen. Aamulla heräillessä on kuitenkin kummallisia keppejä ilmestynyt lähistölle ja nämä tikut kertovat kehittyvän kehityksen saapumisesta seudulle. Pian saattaa kukkaketo olla jo entinen, kun eihän tällaisia pienempiä ihanuuksia vastustamattomasti vierivä edistys välttämättä huomioi, vaan alleen tylysti talloo. Myyrä ei kuitenkaan tahdo noin vain hyväksyä tuloillaan olevaa tuhoisaa myllerrystä, mutta pienen eläimen vastassa oleva maansiirtokone on kuin mikäkin sotavempain, joten tepsivät keinot keksittävä olisi. Toisaalta, onhan sitä muillakin kykyä kuopsutteluun ja kaiveluun kuin vain massiivisilla koneilla...

Jos tätä touhua tuimemmin tarkastelisi, niin ehkä voisi mielessä käväistä, että Myyrän kova tahto puolustaa ja suojella kaunista luontoa kannustelee laittomaan sabotaasiin. Maltillisemmin mielin voisi kai pohdiskella opetuksen löytyvän siitä, ettei luontoa tulisi noin vain tuupata kehityksen rattaisiin jauhautumaan puhtaasti edistyksen tai ansaitsemisen nimissä, vaan jarruakin pitäisi voida painella ja suunnitelmia muutella. Joulujakson tapaan ilmestymisvuosi on luonnonsuojeluseikkailunkin kohdalla 1975, mutta pituutta pikkuisen enemmän, eli noin kuuteen minuuttiin päästään. Ainakin omiin silmiin tarina on eheämpi ja sanomakin selkeämpi. Kuitenkaan en lähtisi väittämään, että menisi miksikään ankeaksi julistamiseksi, vaan kyllähän kyse edelleen on ensisijaisesti sävyltään iloisesta piirrosviihteestä pienemmille.

The Mole and the Bulldozer (1975) (IMDB)

The Mole and the Carneval (Myyrä ja karnevaalit)

Vuoden 1975 tuotosten parissa jatketaan, mutta yhdessä hetkessä kukkaniittyjen suloinen rauha vaihtuu räiskähteleviin raketteihin, eikä maanalainen menijämme oikein osaa juhlallisuuksiin hilpein mielin asennoitua, sillä poloisen korvat ovat kovilla, vaikka suojaavaa multakerrosta jonkin verran väliin jääkin. Riehakkaimmatkin kemut aikanaan loppuvat, jolloin aamun sarastellessa ja möykän vaimennuttua uskaltautuu Myyräkin tutkimaan, että mitä ihmeen kaoottisia peijaisia pinnalla pidettiin pimeään yöaikaan. Juhlakansa tosiaan on kadonnut kertynyttä valvomisvelkaa vähentelemään, mutta noin vain ovat jättäneet roskansa keräämättä. Myyrä päättääkin hetkisen huvitella hylätyillä esineillä, mutta paikalle tassuttelee tarkkanenäinen nuuskuttaja, joka ei Myyrän hupailua niinkään tahdo ymmärtää, vaan takaa-ajoksihan touhu menee vahtihauvan kanssa. Sankarimmekin vähän keljusti koirakaveria säikäyttelee, jolloin toinen tipahtaa nalkkiin. Siinäpä sitä olisi pohdittavaksi, että mitä tulisi tehdä, kun toinen hätää kärsiessään kyynelöi...? Opettavaisella linjalla jatketaan siis, mutta ote vaikuttaisi olevan edellistä puskutraktorikamppailua leikkisämpi. Kirmailu ilahduttanee ainakin hetkellisesti tällaisesta kohtalaisen kiltistä ja söpöstelevästäkin menosta tykkäileviä viiden minuutin verran helpostikin.

The Mole and the Carneval (1975) (IMDB)

The Mole and the Umbrella (Myyrä ja sateenvarjo)

Levyn neljäs tarina rullaa kalenteria taaksepäin vuoteen 1971 ja jälleen olisi ympäristöön hylätty jätevuori ihmeteltävänä. Toisaalta Myyrä näkee röykkiössä muutakin kuin hyödytöntä hylkytavaraa, eli tarinan opetus tällä kerralla lienee, että kierrätys kunniaan ja yhden roska voikin olla toisen aarre. Esimerkkikapistukseksi rompekasan keskeltä löytyy vähän risainen sateenvarjo, joka puutteistaan huolimatta kelpaa vielä monenlaiseenkin menoon. Välillä se vie yläilmojen ihmeellisyyksiä tihrustelemaan, toisena tuokiona voidaan sammakkoystäväisten kanssa seilailla jokea pitkin. Porukan perässä tosin viilettää hurja hauki, joka haluaisi hiukan haukata matkustajia, mutta niinpä vain tässäkin tarinassa ahne kita saa ikävämmän yllätyksen osakseen ja porukka pääsee lopulta juhlistelemaan mukavissa merkeissä sujunutta touhukasta päiväänsä.

Aivan pelkästään hassuja hömpötyksiä satutuokioinen ei tälläkään kerralla sisällä, vaan noin seitsenminuuttiseen mahtuu muutakin aatosta. Selviää, ettei Myyrä itsekään ole mikään innokkain sääntöjä noudattamaan, vaan pienimuotoinen näpistely tulee kyseeseen, kun hetki tuntuu sopivalta herkuttelulle. Kauppiaalta lupaa kyselemättä kähvelletään yksi meloni, joka toki tasapuolisesti pilkotaan metsän suloisen väen yhdessä popsittavaksi. Liekö sitten kyseessä opettavainen käytännön esimerkki itäisessä Euroopassa noina aikoina vallinneesta poliittisesta ideologiasta, eli miten yksityisomistus muutetaan yhteiseksi hyväksi... Onhan se vähintään hymyilyttävää, kun vääryyttä kokeneesta kauppiaasta tehdään tarinan pahis, jota sopii vähän kurittaa. Nykysilmin nähtynä sateenvarjoseikkailu onkin noin sanomaltaan levyn kyseenalaisinta laitaa, mutta eipä vielä ihan niin räikeästi julistella, että tulisi kahvit kulautettua henkitorveen. Itse olen sillä kannalla, että tällaiset jekkuilut näyttäytyvät nykyään lähinnä tahattomana pöhköilynä.

The Mole and the Umbrella (1971) (IMDB)

How the Mole Got His Trousers (Kuinka Myyrä sai housut)

Viimeiseksi on napattu varhaisemmalta vuosikymmeneltä Myyrän ihan ensimmäinen animaatioseikkailu, eli hipsaistaan 13 minuutiksi niinkin kauas kuin vuoteen 1957, mikä näkyy heti ruudullakin, koska kuvanlaatu tipahtaa silmissä. Jos oikein olen ymmärtänyt tai edes siihen suuntaan, niin tuolloin Myyrän luojalta, eli Zdenek Milerilta tilattiin opetusvideo pellavakankaan valmistamisesta, jonka jälkeen verkkaisesti alkoi kertyä muitakin tarinoita. Ensimmäisessä seikkailussa Myyrä ystävineen vielä juttelee, mikä on suomenkielisellä ääniraidalla korvattu yhdellä kertojalla, mutta myöhemmin ilmeisesti tahdottiin karsia keskustelut pitkälti pois, koska Miler kai toivoi, että animaatiot olisivat maailman lapsille ymmärrettäviä ilman jälkiäänityksiä.

Myyrähän jälleen ilmestyy kolostaan maailmaa ihmettelemään ja tällä kerralla suurimpana pulmana on, että tavaraa olisi vaikka miten, mutta kaikkien kamppeiden kuljettaminen on hyvinkin hankalaa. Jossakin korkealla kuivausnarulla roikkuvat komeat housut, joissa on vieläpä isot taskutkin, ja Myyrä tuumii, että sellaiset hänkin varmaan tarvitsisi. Hiireltä hän kyselee, miten ongelma ratkaistaan, mutta kaveri tuntuu olevan kiinnostunut lähinnä juustosta ja kekseistä, eikä mistään housuista. Kunhan tarpeeksi sinnikkäästi tuttavapiiriltä kyselee, niin alkaa ratkaisujakin löytymään, eli ensin rapu kertoo voivansa kyllä leikata kankaan sopivaksi saksillaan, jos Myyrä pystyy sitä hankkimaan. Ruokokerttunen sitten näistä paloista näppärästi neuloisi valmiit housut, mutta eipä kangasta noin vain metsässä loju. Epätoivon hetkellä jostakin ylempää pellava kuiskuttelee, miten voisi hädässä auttaa, jos vain Myyrä viitsii kasville hyvät ja suotuisat olosuhteet työllään järjestää...

Urakka housujen valmistamiseksi on mielestäni paljon toimivampi tarina yhteisöllisyydestä ja yhteistyön voimasta kuin vaikkapa levyn edellinen koitos. Noin vain ei himoittu vaatekappale taivaasta tipahda, vaan sen eteen pitää nähdä vaivaa ja kauniisti pyytää kavereita avuksi. Samalla ystävät pääsevät esittelemään omia erityistaitojaan ja mitä tulee kankaan valmistamiseen, niin se opettavainen osuus hoituu kohtalaisen kekseliäästi näinkin. Työvaiheet tulevat selkeästi esille sekä luonnon pieniä ihmeitäkin saadaan sivuttua. Tuskinpa tarkoituksenakaan on ollut kuivasti esitellä teollista prosessia ja periaatteet tekemisen takana kyllä saadaan mukaan. Liotus, louskutus, harjaus, värjäys ja kutominen sujuu suurelta porukalta joutuisasti ja sinertävää kaunista kangasta kaverille saadaan. Omasta mielestäni 13-minuuttinen ensiseikkailu on kokoelman parasta antia tietynlaisesta tönkköydestään huolimatta. Suloiset hahmot ja touhukas tekeminen kuitenkin sitä paikkailevat ja onhan tämä vaihtelunakin virkistävää, koska meno poikkeaa merkittävästi siitä, mitä noin suurimmaksi osaksi tulee animaatioviihteen puitteissa tuijoteltua.

How the Mole Got His Trousers (1957) (IMDB)

Myyrän elokuvaura ei lupaavan avauksen jälkeen ihan huimimpaan nousukiitoon kohonnut, vaan seuraavaa seikkailua piti odottaa kuutisen vuotta ja ennen kuin teoksia kertyi pari kourallista, oltiin jo 1970-lukua käynnistelemässä. Hitaasti hyvä tulee taitaa päteä tässäkin tapauksessa, koska näitä sitten rauhalliseen tahtiin tehtailtiin vielä vuosituhannen vaihtumisen jälkeenkin. Hurjempia repäisyjäkin on mukaan mahtunut, koska IMDB:n jaksolistauksen perusteella 1970-luvun puolivälin kohdilla ilmestyi 12 osaa kolmen vuoden sisällä ja toinen hurja kiri nähtiin 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin saman listan perusteella syntyi melkein 30 uutta juttua. IMDB listaakin Myyrälle kaikkiaan 63 erillistä seikkailua, kun taas Wikipedian puolella vastaava luku on vain 51. Ero selittyy pitkälti vuoden 1998 saldolla, koska siinä missä Wikipedia listaa kyseiselle vuodelle vain kaksi jaksoa, löytyy niitä IMDB:n puolelta 15 kappaletta.

Itse en sen tarkemmin tiedä, mikä tätä eroa selittää, mutta Suomessakin on julkaistu 11 levyn boxi, jonka pitäisi nuo kaikki 63 tarinaa sisältää. Minullehan Myyrä on lapsuusvuosilta jäänyt melko vieraaksi hahmoksi, vaikka varmaan joitakin juttuja olenkin nähnyt, eikä tämä viiden jakson nippukaan nyt niin isoa ihastusta aiheuta, että syntyisi suuri ostohimo tuota kaiken kattavaa mahtikoppaa kohtaan. Sanattomuudenkin seurauksena näissä ei erityisen kiemuraisia tai muutenkaan niin kovin kaksisia tarinoita tunnu olevan, joten en välttämättä tarvitse noin runsasta annosta tätä tavaraa tai keräilynkään takia täydellistä kokoelmaa. Sitä en sano, etteikö Myyrän ja kumppanien iloisen opettavaisessa puuhailussa omaa viehätystään olisi, ja voinkin harkita maltillisempia lisähankintoja. Ihan lupaavalta tuntuu vaikkapa aiemmin mainittu kooste Myyrän joulu ja muita puuhia, vaikka yhden lyhykäisen tarinan verran päällekkäisyyttä olisikin.

Little Mole (1957-2002) (IMDB)