Elokuvan alussa seikkaillaan Ranskassa 1600-luvun puolivälin tietämillä. Kuningaskunta on myllerryksessä, kun kapinanpoikaset ja salajuonittelut ovat arkipäivää. Vaikka väkivaltaiset yhteenotot eivät täysin vieraita erään maaseutulinnan lähistölläkään ole, niin eivät valtataistelut kuitenkaan ole vielä löytäneet tietään sinne siinä määrin, että ne aivan jokapäiväisiä olisivat.
Joen rannalla Angélique (Michèle Mercier) leikittelee häneen ihastuneen nuoren Nicolaksen (Giuliano Gemma) kanssa. Kepeät tunnelmat saavat kuitenkin kaikota hetkeksi taka-alalle hävityksen ilmestyessä kuvaan. Nicolas olisi jo lähdössä soitellen sotaan, mutta Angélique saa ystävänsä järkiinsä. Taistelut saavat tässä vaiheessa jäädä muiden hoidettaviksi.
Jos kuningaskunnan nykytila on pienoisessa myrskyssä, niin myös Angéliquen aiemmin rauhallinen elely on saamassa uudenlaisia käänteitä. Aluksi suunnitellaan lomaa jokseenkin röyhkeän seurueen linnaan, joka ei saa hirveästi innostumaan. Sitten vastaan tuleekin luostarikausi, eikä sekään riemunkiljahduksia kerää. Luostarivierailukin loppuu aiottua aiemmin, sillä isä on löytänyt varakkaan ja vaikutusvaltaisen sulhasehdokkaan tyttärelleen.
Sulhasesta kiertää tarinoita, jotka kauhistuttavat Angéliqueta. Jeoffrey de Peyracin (Robert Hossein) väitetään olevan rujon ulkomuodon omaava vanhempi mies, ja harrastelevan vielä kaikenlaisia outoja asioita. Vähemmän innokkaana tulevia häitään odottava Angélique haluaisikin ennen lähtöään viettää pari mukavaa tuokiota Nicolaksen kanssa, mutta eivät nekään suunnitelmat aivan loistavasti onnistu.
Ei Angélique aiemminkaan köyhyydessä joutunut elämään, mutta uusi elämä on vielä entistäkin yltäkylläisempää. Valitettavasti vain kemiat uuden aviomiehen kanssa eivät oikein loksahda paikoilleen, eikä rakkaudesta ensisilmäyksellä voida puhua. Kuitenkin vähitellen ennakkopelot alkavat väistymään, ja Angélique oppii näkemään, millainen Peyrac oikeasti on. Se kuva miellyttääkin sitten jo huomattavasti enemmän.
Rauhallista ja onnellista elämää jatkuu aikansa, mutta ei tietenkään loputtomiin. Asiat lähtevät huonompaan suuntaan parin ottaessa kuninkaansa varsin juhlavasti vastaan. Kuninkaan mielestä asiat ovat Peyracin tiluksilla vähän liiankin hyvin, eikä sellainen nyt sovi alkuunkaan. Kun Peyrac on vielä toimillaan jo aiemmin onnistunut härnäämään kirkkoa, alkaakin soppa hänen päänsä menoksi olla varsin hyvällä mallilla.
Luvassa on siis juonittelua, rakkautta ja vähän miekkojen kalistelua muutaman vuosisadan takaa. Saadaanpa mukaan vielä mahtaileva oikeudenkäyntikin, joka nopeasti kallistuu vitsin puolelle. Valitettavasti sekin alkuhuvituksen jälkeen seikkailee puuduttaville poluille näin katsojan näkökulmasta.
Samaa voisi sanoa elokuvasta yleisestikin. Paikoitellen meno on ihan viihdyttävää, mutta juonet milloin kenenkin tuhoksi tai hovikoreilut eivät oikein onnistu pitämään otteessa. Elokuvaa olisikin voinut puolestani lyhentää, sillä lähemmäs kahteen tuntiin venähtävänä se kyllä saa vilkuilemaan kelloa useammin kuin kerran.
Tämä ensimmäinen osa ei mielestäni ainakaan mitään kovin toiminnallista seikkailua edusta. Miekkoja toki silloin tällöin vähän kalistellaan ja aseillakin paukutellaan, mutta auttamatta sivuosaan nämä nahistelut jäävät. Mahdollisesti meno tästä vilkastuu jatko-osien myötä. Niitä sitten riittääkin, kuten tuli alussa mainittua. Perättäisinä vuosina valmistui tosiaan viisi Mercierin tähdittämää Angélique-elokuvaa. Katsotaan nyt, milloin niiden pariin tulee taas innostusta palata. Toivoisin kuitenkin, että vähän tiiviimpää ja räiskyvämpää juttua olisi luvassa. En laittaisi lainkaan pahakseni, jos keskityttäisiin vähemmän hovikoukeroihin.
Vaikka suhtautumiseni elokuvaan vähän nihkeä onkin, niin ei se kuitenkaan mikään luokattoman huono ole. Kirjaimellisesti värikästä katseltavaa riittää paljonkin. Romanttisena hömppänäkin elokuva paikoitellen toimii ihan kohtalaisesti. Tällainen yhdistelmä ei valitettavasti nyt kuitenkaan ole sellainen, mikä itseäni eniten innostaisi.
Ehdottomasti parasta kuitenkin on pääosassa esiintyvä Mercier. Häntä kyllä katselee erittäin mielellään. Välillä vaihdetaan vähäpukeisemmallekin linjalle, mutta yleisesti ottaen kuvasto pysyy tässä mielessä kovin kilttinä. Voisi olettaa, että viehättävän Angéliquen vaikutus oli ilmestyessään toista luokkaa kuin nyt lähes 50 vuotta myöhemmin ensikertaa nähtynä. Ehkä tämä olisi vain pitänyt nähdä joskus pienempänä poikana, niin vaikutus voisi nykysilminkin olla selvästi voimakkaampi... Vähemmän yllättäen Mercier jäikin sitten aikoinaan menestysosansa vangiksi. Se toki teki hänestä nopeasti tähden, mutta samalla leimasi pysyvästi Angéliqueksi.
Piakkoin julkaistavaan uusintaversioon en osaa suuremmalla kiihkolla suhtautua. Joidenkin mielestä sen "ainoan oikean" Angéliquen korvaaminen uudella saattaa olla jonkinlainen pyhäinhäväistys, mutta kun itsellä ensikosketus tähän elokuvasarjaan tapahtui näinkin myöhään, eikä ainakaan tämä avaus onnistunut suurempaa vaikutusta tekemään, niin eipä ole suurempaa tarvetta alkaa uutta versiota vastaan riehumaan. Sen pääosassa esiintyvä Nora Arnezeder on toistaiseksi varsin vieras tapaus. No, katsellaan, jos katsellaan...
"Eurooppalaisen yhteistuotannon kuvaukset alkoivat pari viikkoa sitten Itävallassa, Tonavan rannalla olevassa jahtilinnassa. Tekeillä on uusi versio Angelikasta, takavuosien kulttielokuvasta.
Itävallasta kuvaukset siirtyvät Tshekkiin.
Uusi Angelika on kolmekymppinen ranskalaisnäyttelijä, laulajanakin tunnetuksi tullut Nora Arnezeder. Hänen vastanäyttelijänsä on Gerard Lanvin, kertoo tshekkilehti Mlada fronta Dnes.
Elokuvaa kuvataan parhaillaan Tshekin linnoissa, Prahassa ja muissa kaupungeissa. Sen on tarkoitus olla valmis vuonna 2014, itävaltainen Relevant kertoo."
Nora on uusi seksikäs Angelika - elokuvaa kuvataan jo
Katselua edeltäneet odotukset eivät missään huimissa korkeuksissa liikkuneet, mutta niistäkin sitten lopulta vähän jäätiin. Erityisesti loppua lähestyttäessä kiinnostus karkaili jatkuvasti muille poluille. Lähinnä menettelevänä juonittelun ja romantiikan maustamana hömppänä tätä pitäisin. Toivottavasti jatko-osissa on pikkuisen pirteämpää menoa, kun pituudesta on vähän napsaistu pois ja pohjustuksen jälkeen voidaan siirtyä toiminnallisempaan menoon. Saa sitten nähdä...
Angélique (1964) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti