Bomber (Pommittaja Bud)

Voin vakuuttaa, että hartaana aikomuksena oli katsella jotakin pikkuisen vakavampaa, mutta nyt kävi (taas) näin. Herkistelyosastolle siirtyminen saa siis jäädä johonkin toiseen iltaan, kun pöllöily vetää vastustamattomasti puoleensa. Mieli on auttamattomasti kirmannut kesälaitumille, joten edellisen linjoilla jatketaan.

Samalla voidaankin vähän selvitellä, miten Bud-setä pärjäilee ilman tutun kaverinsa tukea. Bomber taitaa olla sellainen tapaus, että on tullut aiemmin katseltua vain kertaalleen, sekin silmäily tapahtui reilusti aikuisiän puolella. No, kohtalaisen positiiviset muistikuvat se silloinkin onnistui jälkeensä jättämään. Tarkastellaanpa, miltä se näyttää noin viitisen vuotta myöhemmin.

De Angelisten leppoisalla laululla tätäkin käynnistellään, mikä lienee enemmän sääntö kuin poikkeus. Aamu ei kaikille kovin aurinkoisena avaudu. Bud Graziano (Bud Spencer) on yksi näistä hieman vähemmän onnekkaista tyypeistä. Rahtilaivan kapteenina toimiva Bud saakin heräillä aluksella hääräilevän purkuryhmän puuhasteluun. Huonompi juttu tietenkin, ettei kukaan vaivautunut ilmoittamaan, että seilaushommat ovat sen myötä ainakin hetkellisesti loppu.

Jotakin uutta pitäisi siis kehitellä. Kotipaatin matkatessa osina romuttamolle, lähtee Bud satamaan vaeltelemaan. Hän päätyy siinä sivussa auttamaan pienoiseen pulmaan joutunutta tyyppiä. Tämä näkee Budin kyvyt, mitä tulee nyrkkien heilutteluun. Hän onkin hommissa paikallisella nyrkkeilysalilla, ja sinne Budinkin tie vie.

Lähellä sijaitseva armeijan tukikohta tuottaa turhautuneita sotilaita häiriköimään ja piinaamaan paikallisia asukkaita. Vähintään pienen virheen siinä tekee, kun yrittää tanssahtelevaa Budia kiusia. Erityisen nenäkkäältä ja riidanhaluiselta vaikuttaa sotilasporukan pomo, jolla yllättäen on yhteistä (kehä)historiaa Budin kanssa.

Lähitulevaisuudessa odotteleekin nyrkkeilytapahtuma, jonka suurimpana voittajasuosikkina onkin tämä asepukua kantava kiusankappale. Budin uusi homma on etsiä salilla harjoittelevista harrastelijoista lupaavimmat ja alkaa treenailla näiden kanssa tulevaa koitosta varten. Mikään helppo juttu se ei todellakaan ole, mutta yrittää pitää kuitenkin.

Ottelijamateriaali ei ehkä ole aivan niin loistokasta kuin toivoa voisi. Onneksi sieltä edes vähän potentiaalia pilkistelee. Niinpä päästään vähitellen treenaamaan kunnolla. Bud vanhana kehäkettuna tietää kyllä niksit, joilla kaverit laitetaan ottelukuntoon. Eri asia on se, riittääkö sekään tosipaikan koittaessa...

Voinee varsin turvallisin mielin todeta, että Rocky-elokuvilla ja niiden menestyksellä on ollut hieman tekemistä tämän kanssa. Toki sovitettuna astetta tai paria vähemmän vakavaan suuntaan ja muutenkin Budin tyyliin paremmin sopivaksi. Mikään varsinainen parodia Stallonen menestyselokuvista ei kuitenkaan ole kyseessä.

Kehässä toki heilutaan pariinkin otteeseen, mutta sen ulkopuolella tapahtuvia sähläämisiä ei tietenkään ole unohdettu. Kuten nimikin vähän vihjailee, niin eipä Bud tyydy vain valmentajan ominaisuudessa kulmauksesta vinkkejä muille huutelemaan. Lopulta pommittajan (vai tykittäjän?) on pakko kohdata vanha vihollisensa.

Verenmaku suussa ei tässäkään riehuta, vaikka henki ei välttämättä aivan yhtä kevyt ole kuin joissakin Budin ja Terencen yhteisissä viritelmissä. Pienille kepposille on kyllä löydetty sopivia paikkoja ihan riittävästi. Osumaprosentti ei välttämättä edusta ihan parhautta, mutta löytyyhän sieltä hyviäkin juttuja. Budin pikkuapuri ei ole aivan Terencen veroinen ilveilijä, mutta ilman Hillin tukeakin pärjätään. Terencelle kyllä olisi varmaan sopiva paikka löytynyt, mutta ehkä välillä on hyvä viettää aikaa erilläänkin. Romua ja ruhjeita saadaan näinkin aikaiseksi.

Aloinkin miettiä, että olikohan Terencen puuttumiseen osasyynsä ohjaajana toimineella Michele Lupolla. Lupo kuitenkin teki Budin kanssa ahkerasti elokuvia. Hänen viisi viimeistä ohjaustaan olivatkin Spencerin tähdittämiä, mutta yhdessäkään ei nähdä Terencea. Herran viimeiseksi ohjaustyöksi jäikin tämä Bomber.

Itse olen nähnyt kaikki nämä viisi Spencerin ja Lupon yhteistä elokuvaa. Bomber ei uusinnalla vaikuttanut enää niin pirteältä kuin aikoinaan, mutta ihan hyvä kuitenkin. Vuotta aiemmin ilmestynyt Buddy Goes West kummittelee muistoissa myös ihan hyvänä lännenhupailuna. Vuosien 1979 ja 1980 elokuvat The Sheriff and the Satellite Kid ja Why Did You Pick on Me? edustavat Budin kehnompaa ja rasittavampaa laitaa. Hyllystä löytyvät nekin, mutta innostus niiden uusimiseen on olematon. Vuoden 1978 Bulldozer taas on ihan kohtalainen. Urheilullisissa merkeissä siinäkin liikutaan.

Tällä kerralla levylle on päätynyt ymmärtääkseni lyhentämätön versio (kesto 96:48). Valitettavaa löytyykin muualta. Alkutekstien ajan mennään alkuperäisellä kuvasuhteella, mutta sitten tapahtuu se ikävä taikatemppu täyskuvaan, josta näyte alapuolella:

Ei näin!

Mitäköhän sitä vielä sanoisi...? Hieman heikompi tosiaan oli kuin mitä muistot vihjailivat. Vähän ihmettelen 15 vuoden ikäsuositusta, sillä yleisesti ottaen väkivalta ei erityisen vimmaiseksi ylly. Saattaa olla, että ne totisemmat kehäkohtaamiset ovat syynä tähän. Ihan mielellään tämän toiseenkin kertaan katseli, mutta kolmas tuskin enää on tarpeellinen.

Jos näitä Budin omia komediallisia kyhäelmiä jatkossa kommentoin, niin mainittu Buddy Goes West lienee listalla, samoin Flatfoot-elokuvat. Niistä muistaakseni ensimmäinen edustaa vähän vakavampaa poliisielokuvaa, mutta neliosaisen sarjan lähestyessä loppuaan päästään varsin hyvän hölmöilyn pariin. Eräs niistä olikin lapsuudessa kovassa kulutuksessa, mutta voi olla, että pureudutaan siihen paremmin jossakin myöhäisemmässä vaiheessa. Seuraavaksi yritän suunnata hieman toisenlaisen elokuvataiteen pariin, jottei blogi vahingossa muunnu pelkäksi Spencer/Hill-sössötykseksi. Bomber kuitenkin kelvannee ainakin Budista enemmän pitäville.

Bomber (1982) (IMDB)