Buddy Goes West (Buddy villissä lännessä / Lättäjalka hämäräpuuhissa)

Helteisen keskiviikon armoton aurinko kuumotti siinä määrin muutenkin pehmennyttä kuuppaa, ettei oikein jäänyt muuta vaihtoehtoa illalle kuin siirtyä jääkaapin raikkaiden tarjottavien ja hölmön hassuttelun pariin. ...Ja sitä paitsi, onhan edellisestä pöllöilystä aikaa jo, ööh, joitakin päiviä.

Vähän aikaa sitten oli juttua Budin ja Michele Lupon yhteisestä elokuvasta Bomber, ja siinä yhteydessä tulikin hieman kehuttua tätäkin. Edellisestä katselusta kuitenkin ehtinyt vierähtää siinä määrin aikaa, että on parasta varmuuden vuoksi tarkistaa tilanne, ettei tule höpötettyä aivan päättömiä. Tälläkin kerralla Bud siis lähtee matkaan ilman tuttua kaveriaan.

Pienoisella piiritysjäynällä aloitellaan. Ratsuväki on kuljettamassa hevosvarasta ilmeisesti kohti vankilaa tai hirttoköyttä, mutta matka pysähtyy omanlaiseensa väijytykseen. Tätä jokseenkin liikkumatonta joukkiota johtaa tietenkin Buddy (Bud Spencer) ovelasti naamioituneena. Eipä siinä mene kuin hujaus, kun kaveri onkin jälleen vapauden tuulahduksia hengittelemässä.

Bud alkaa kuitenkin saada tarpeekseen kaverinsa taikomista vaikeuksista, ja niinpä tämän operaation jälkeen tiet saavat erkautua vastakkaisiin suuntiin. Pölyinen ja aavikkotuulten tuivertama Bud marssiikin yksinään junaan aiheuttaen rähjäisellä olemuksellaan pahennusta ravintolavaunussa. No, eivät ne muut matkalaiset pitkään ehdi tuohtumustaan kohotella, kun tuleekin jo äkkipysäys. Budin kaveri ei ole samaa mieltä eroamisesta, joten hän kaappaa kumppaninsa "panttivangiksi".

Eipä muuta kuin iltaa viettämään läheiseen latoon. Sekään ei tietenkään ilman vaikeuksia pääse päättymään, kun omistaja tulee kutsumattomia vieraita ihmettelemään pyssynsä kanssa. No, matkaan jostakin löytynyt lääkäröintilaukku pikkuisen pelastaa. Budia luullaankin kylän kauan kaipailemaksi omaksi tohtoriksi. Kaksikko ei ymmärrettävistä syistä lähde sekaannuksia korjailemaan.

Vastaanotto on suorastaan ruhtinaallinen, kun pelastaja sairauden kurimuksilta on saapunut yhteisön keskuuteen. Tosin jo ensimmäistä kunnon lounasta nauttiessa tulee vähän kinaa paikallisen sheriffin kanssa. Paremmuutta toki jälleen selvitellään kilpa-ahmimisella. Kun vatsa on täynnä ja vaatteet vaihdettu, seuraakin sellaista tohtorointia, että huh-huh. Siinä nousee vanhan hyvän ajan puoskarointi jälleen arvoonsa ja potilasparat saavat osakseen sellaista kovakouraista lääketiedettä, että pahaa tekee sivustakatsojallekin, kun epämääräisiä käärmeöljykeitoksia juotetaan kipuileville.

Eihän elokuva tietenkään olisi mitään, jos Bud tyytyisi vain valkotakissa häärimään. Ennen pitkää paljastuu, että olisi muitakin asioita selvitettävänä kuin vain asukkaiden terveysongelmat. Jälleen paikkakuntaa kiusaa rosvolauma, jolla tuntuu olevan kiinnostusta maaomistuksen suuntaan. Eikä se uusi sheriffikään aivan puhtaalta pulmuselta vaikuta. Kyläläisten onni lienee, että Budilta löytyy taitoja myös tällaisten pienten pulmien muksimiseen oikealle mallille.

Buddy Goes West toki oli muistikuvissa pääpiirtein kohdillaan, mutta se pääsi yllättämään, ettei sitä huvittavaa puoskar...ööh, tohtorointia ollutkaan lopulta kovinkaan paljoa. No, saahan näistäkin huvia irti, kun Bud varsin luovalla ja ennakkoluulottomalla tavalla hoitelee asiakkaitaan. Osa saa maistaa hämärää lääkealkemiaa, toisten kohdalla parempi hoito on kopsaus otsaan. Yllättävän moni vaiva kyllä tuntuu korjautuvan jälkimmäisellä hoitomuodolla. Pitäisiköhän kotoisten lääkärienkin vähän kääriä hihoja ylemmäs.

Terencen perään ei tee mieli paljoakaan vinkua tässä tapauksessa, sillä Amidou tuntuu olevan hyvin tehtäviensä tasalla, mitä tulee ilveilyyn ja ketterämpään kamppailuun. Buddy Goes West todistaa, että tällä miehitykselläkin saadaan helpohkosti aikaiseksi varsin maistuvaa kohkaamista.

Ensimmäinen puolikas jää jälleen köyhemmäksi mätkintöjen suhteen. Kun Colorado Slim alkaa kätyreineen kunnolla kiukkuilemaan, niin näitä puutteita aletaan hyvällä vauhdilla ja reippain ottein korjailemaan. Paistinpannuille löytyy jälleen muutakin kuin kokkailukäyttöä. Loppukahinoiden koittaessa löydetään vielä katsojan iloksi pari pirteämpää vaihdetta. Tämä viuhtominen ja oiva tumpelointi jättää kyllä hyvälle ja hieman hölmöllekin mielelle.

IMDB tuntee elokuvan suomennettuna nimellä Buddy villissä lännessä, mikä toki on ainakin englanninkieliselle nimelle uskollisempi käännös. DVD:n kansi kuitenkin hakee vauhtia Budin menestyneemmästä neliosaisesta Flatfoot-elokuvien sarjasta päätyen otsikointiin Lättäjalka hämäräpuuhissa. Vähän Trinity-nimeämisten tapaan tässä katsojia harhautellaan, sillä eihän tässäkään tapauksessa kyse ole siitä kovanyrkkisestä kaupunkien katuja tallaavasta etsivästä. Lisäksi ainakin pari noista Flatfoot-elokuvista edustaa selvästi vakavampaa linjaa.

Vähän on tullut tavaksi Spencerin ja Hillin elokuvien kohdalla sanalla tai parilla kommentoida Future Filmin kotoisten julkaisujen laatua, joten eipä tehdä poikkeusta. Plussia ja miinuksia luvassa jälleen. Aloitetaan myönteisistä seikoista, eli elokuva löytyy täyspitkänä ja sekin kelpaa, että elokuva yleensä levylle päätyi. Sitten ne ikävämmät. Jälleen on pitänyt vähän nipsaista kuvan laidoilta pois. Kuvanlaatuakaan ei pääse kehumaan, vaan paikoitellen on kovin sumeaa ja epäselvää, mikä saattaa kaappauksissakin näkyä. Ääniraidallakin on taipumusta kohtalaiseen kohinaan.

Tärkeitä elämän oppituntejakin toistetaan. Esimerkiksi vaikka, että nälkäisen karhun ateriaa ei kannata tulittaa tohjoksi kesken murkinoinnin, sillä siinä pääsee helposti vihalistalle. Buddy Goes West tarjoaa katsojan korville lajityypin kannalta sopivampaa kuultavaa kuin ne perinteiset De Angelisin veljesten pilipalipimputukset. Sävelistä vastaa monista lännenelokuvista tutuksi tullut Ennio Morricone. Siinäkin mielessä sopii hyvin kuvaan, että Once Upon a Time in the West saa toimia taas vähemmän hienovaraisen vihjailun kohteena. Mikäpä siinä. Yllätyksiä ei kannata odotella, sillä sama kulahtamaan päässyt reittikartta on Lupolle ja kumppaneille kätösiin tarttunut. Näillä ohjeilla ei aivan kärkijoukkoon kirmata, mutta hyvää viihdettä silti. Bud näyttää, että pavut maistuvat ja pahikset kaatuvat. Tuttu, turvallinen ja toimiva resepti 90 minuutin tärvelemiseen.

Buddy Goes West (1981) (IMDB)