DVD:n kansi tiedottelee, että Lassiella olisi tehtävää lintuperheen pelastamisessa. Tällainenhan tietysti nostattelee välittömästi herttaisia värähtelyjä. Niitä toisaalta hieman hillitsi pikaisesti IMDB:n puolelta kurkattu pistekeskiarvo, joka osoitti lukemaa 4/10. No, selvitelläänpä, että menevätkö tunnelmat enemmän awww-huokausten vai aargh-hammaskiristelyjen suuntaan.
Voisi jo alkuvaiheessa vähän varoitella, että nopeasti tulee esille, ettei kyse ole varsinaisesta elokuvasta, vaan ilmeisesti Lassie: Peace Is Our Profession on koostettu kolmesta televisiosarjan jaksosta, jotka liittyvät enemmänkin ilmavoimiin.
Sankarikoira pääseekin heti kuviin hidastettujen kirmausten ja loikkien kera. Sen jälkeen auto kiiruhtaa kohti ilmavoimien tukikohtaa, jossa luvassa on lyhyehkö esittelykierros. Lassie selkeästi hermostuu erään laukaisualustan luona havaitessaan lumihanhiemon ja tämän kuoriutumattomat munat. Aivan pesän vieressä olisi tarkoitus suorittaa harjoituslaukaisu, joka tarkoittaisi tulista lähtöä tälle pienelle perheelle. Lähtölaskenta tikitteleekin kohti päätöstään. Ehtiikö Lassie saamaan viestinsä perille hanhia uhkaavasta karmeasta kohtalosta ennen kuin on myöhäistä?
Toisessa jaksossa taas jatketaan ilmailun merkeissä. Tällä kerralla Lassie saa pienemmän kaverin diabetesta sairastavasta maskottikoirasta. Kyseinen karvaturri livahtaa harjoituslennolle omistajansa perään. Huonompi juttu on, ettei ota insuliinilääkitystään mukaansa. Komplikaatiot uhkaavat pitkän lennon aikana, ja voikin olla, ettei kone ehdi alas riittävän nopeasti.
Kolmannessa pätkässä tukikohta saa jälleen vaihtua, kun Lassie huoltajansa kanssa matkailee paikkaan, jossa yritetään järjestellä erilaisten ongelmien vaivaamille lapsille tukitoimintaa. Lassie siellä yhden pienen pojan seurana ja lohtuna aikaansa viettää. Ehkä hän yhdessä Jumalan ja ilmavoimien hyväntahtoisuuden kanssa pystyy tuomaan hieman iloa ja uskoa parempaan tulevaisuuteen jalkavaivoista kärsivälle pojalle.
Televisiomaisen töksähtelevä kerronta alkaa painaa tarinoiden edetessä yhä enemmän. Samoin kiinnostus laskee melko nopeasti. Tuntuu siltä, että vaikka yhdelle tarinalle on varattu aikaa suunnilleen 28 minuuttia, niin sekin on liikaa, koska tyhjäkäyntiä löytyy enemmänkin. Oikeastaan vain ensimmäinen osio on edes jollakin tavalla kelvollinen. Toinen on jo kehno, ja kolmannessa lähennelläänkin sietämättömyyttä. Eipä mikään kovin kaksinen kokoelma siis...
Tämän ensimmäisen osion jälkeen sympaattinen Lassiekin saa unohtua sivuosiin, mikä on harmi, sillä oikeastaan hän on koosteen ainoa näyttelijä, jolle arvostusta tahtoo suoda. Kyllähän Lassie kuvissa vilahtelee, mutta kahdessa viimeisessä osiossa koirakaverille ei oikein ole keksitty merkittävämpää tekemistä. Kunhan roikkuu mukana.
Ei voi olla ajattelematta, että Lassie-parasta on tahtomattaan tehty jonkinlainen ilmavoimien mannekiini. Koko kooste vaikuttaakin vahvasti ilmavoimien mainokselta ilman minkäänlaista nurjaa puolta. Vaarassa olevia lintupienokaisia adoptoidaan, sairaita koiria pelastetaan, yhdessä Jumalan kanssa luodaan uskoa parempaan tulevaisuuteen ja kaikkia muita juttuja, joita ilmavoimat yleensä puuhailevatkaan. Voihan yöks, mitä kuraa.
Tällainen armeijapönötys on muutenkin omalla huoh-listalla, mutta kun siihen yhdistetään loppupuolen vastenmielisyyksiä, niin päästään omanlaisiinsa ulottuvuuksiin varsin helposti. Jos tätä on oikeasti hyvinkin vakavin mielin tehty, niin arvostus katsojia kohtaan lienee nollan tuntumassa.
Joku voisi luulla, että tämähän on vallan mainio resepti mielekkäälle iltamalle hyvänhuonon elokuvan parissa, mutta voisin veikkailla pettymystä. Yleisilme kuitenkin kallistuu voimakkaasti tylsän puolelle satunnaisesti huvittavista typeryyksistä huolimatta. Ei tästä oikein viihdettä saa irti revittyä.
Käynnistysvaikeuksista kärsivä Lassie: Peace Is Our Profession ei juuri missään vaiheessa pääse vauhtiin, vaan etenee tökkien ja nikotellen. Musiikilla yritetään luoda ilmeisesti vanhoista Lassie-elokuvista tuttua tunnelmaa, mutta eipä siinäkään kovin hyvin onnistuta. Väkinäistä vaaraa ja draamaa on väsäilty katsojan kiusaksi, eikä mikään näistä tapahtumista tempaa mukaansa, vaan lähinnä tympiintyneenä seurailee minuuttien vierimistä.
Lassien seikkailuja riittää reippaasti sekä television että elokuvien puolella. Ennen lisähankintoja pitääkin vähän selvitellä, että mitkä niistä ovat kunnollisia, sillä näemmä surkeaa sotkuakin mahtuu sekaan. Eläinsöpöilykin jää lopulta vähäiseksi muihin puoliin verrattuna. Koirat ja linnut ovat toki herttaisia, mutta ne hautautuvat muiden kamaluuksien alle. Hyväntahtoisesta hömpästä tykkäisi mielellään enemmänkin, mutta tällä tavalla toteutettuna lopputulos on sellaista onttoutta ja rasittavaakin pölkkyilyä, ettei vain yksinkertaisesti pysty.
Lassie: Peace Is Our Profession onkin muistaakseni huonoin blogissa tämän vuoden puolella kommentoitu "elokuva". Tympivä ja pikkuisen puistattavakin räpellys, jonka soisi armollisesti hiipuvan mielestä mahdollisimman pikaisesti. Epäonnisesti tuli otettua uutta kosketusta Lassie-hauvan seikkailuihin tällaisen karmeuden kautta. Toivottavasti jatkossa valinnat osuvat paremmin kohdilleen.
Lassie: Peace Is Our Profession (1970) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti