My Mother's Castle on siis jatkoa tuossa syyskuun puolella kommentoidulle elokuvalle My Father's Glory, joka samaisena vuonna ehti ilmestymään. Kyseisessä kirjoituksessa tulikin tietenkin otettua askelia jo tämän jatkonkin suuntaan, mutta vain vähän ja siinä samalla tarkemmasta tarkastelustakin lupailin. Katsellaanpa siis, minne meitä tällä kerralla lähdetään viemään.
Ensimmäinen osahan päättyi siihen, kun nuori Marcel (Julien Ciamaca) joutui hyväksymään haikein mielin, että eräs ikimuistoinen lapsuuden kesä on lopuillaan syksyn ja kouluarjen hengittäessä niskaan. Ilmaan jäi kuitenkin lupaus siitä, että hyvästit ihastuttaville seuduille eivät olisi lopulliset, vaan mahdollisuuksien mukaan tuleviakin kesiä palattaisiin samoihin maisemiin viettämään.
Tutunoloiset kumpareet sieltä heti saadaankin kuviin ja kamera rauhalliseen tahtiin kiertelee ensimmäisestä muistutellen. Kukkuloiden valtiaskin luolansa suojista tarkkailee valtakuntaansa ja mökki pienoinen tyhjillään vartoo asukkaita. Ennen hyppäämistä uusiin seikkailuihin lyhyesti ehditään aiemman osan loppupuoltakin hieman muistelemaan.
Koulutielle on yksi ja toinen palailemassa syksyn saapuessa. Näin myös Pagnolien perheessä. Marcelia vaivaa se, että Joseph (Philippe Caubère) ei tunnu yhtään haikailevan takaisin rauhallisemmille seuduille, vaan astuminen arkeen vaikuttaa olevan tälle häiritsevänkin helppoa.
Poikaa eivät saneluharjoitukset juurikaan innosta, kun samaan aikaan kaskaiden laulut korvissa surisevat. Vuosi vaikuttaakin yksinkertaisesti aivan liian pitkältä ajalta. Takaisin pitäisi vauhdikkaammin päästä, mutta miten? Samaan aikaan kouluvelvollisuudet kasvavat, kun Marcel valitaan edustamaan oppilaitostaan kisailussa, jonka seurauksena välitunneistakin päästään käytännössä eroon.
Augustine (Nathalie Roussel) jälleen huolestuu poikansa päänupin liiallisesta kuormituksesta. Marcel yrittää kehitellä vähän epätoivoisiakin suunnitelmia paluun jouduttamiseksi vedoten siihen, että Augustinen terveydelle olisi paljon parempi, jos vietettäisiin enemmän aikaa kaukana kaupunki-ilmasta.
Siinähän poika yllättyy, kun Augustine ehdottaa joululoman viettoa mökkimaisemissa, ja siihen ei Joseph paljoakaan pysty vastaan laittamaan. Matkaan siis lähdetään, vaikka pitää kiertää pikkuisen enemmän jalkaisin. Siellä pimenevässä illassa ensimmäisestä osasta tuttu Lilikin talvivieraita vartoilee, vaikka muuta väittääkin syyksi. Joulupöytä saadaan herkkuja täyteen ja kukahan siellä illassa oven takana takoo? Jules-setä (Didier Pain) saapuu vierailemaan, ja tuttu porukka onkin jo melkein kasassa. Huutelut kaikuvat jälleen kallioiden lomassa, mutta joululoma on lopulta melkoisen lyhyt.
Takaisinhan toki pääsee ja näin pääsiäisenä tehdäänkin. Siinä vaiheessa saapumista tekevä kevät päiviä kirkastelee. Mukaan tulee vielä Julesin perhekin, eli iloisten lomailijoiden joukko vain kasvaa. Eräällä timjaminkeruureissulla Marcel havaitsee kivillä kököttämässä merkillisen tyttöotuksen. Pitäähän sitä eksynyttä neitoa lähteä opastamaan läpi hämähäkkivaarojen. Muut velvollisuudetkin pyyhkäistään huispois lyhyen empimisen jälkeen.
Taitaapi Marcel siinä pikkuhiljaa olla vähän ihastumassa, kun aikaansa alkaa enemmänkin Isabellen kanssa viettää. Lilin kanssakin välit joutuvat koetukselle, kun yhteiset suunnitelmat yksipuolisesti hylätään ilman ilmoitteluja. Isabelle taas suhtautuu uuteen tuttavaansa vähätellen sekä pilkallisestikin. Marcel saa näytellä esimerkiksi koiraa, jota palkitaan heinäsirkkavälipaloilla. Lienee selvää, etteivät vanhemmat kovin innoissaan ole kuullessaan, miten poikaa kohdellaan. Onneksi Lili ei ole pitkävihaisuuteen taipuvainen, vaan menneet menneitä olkoot ja kaveria tarvittaessa tuetaan. Niinpä kesäiset seikkailut saavat jatkua hyvissä tunnelmissa.
Jatko-osassa ollaan hivenen ripeämmin liikkeellä ja ensimmäisen kehuttua rauhallista etenemistä pikkuisen piiskaillaan. Mistään hoppuhuipusta ei edelleenkään ole kyse, mutta vähän vaikuttaa siltä, että menohalut polttelevat enemmän, eikä paikoillaan malteta pysyä edeltäjän malliin. Välillä näyttää siltä, että sinne ja tänne reissailu saa turhankin paljon aikaa.
Maltetaanhan sitä tässäkin tapauksessa pysähdellä iloitsemaan pienemmistä sekä suuremmista jutuista. Sepä edelleen on kovin mukavaa kuultavaa, kun esimerkiksi koko laajennettu perhe pöydän ympärille kokoontuneena jostakin huvittuu ja antaa sen kuulua. Sellaista yhteistä jaettua naurua etäältäkin mieluusti kuulee.
Muutenkin My Mother's Castle kääntelee sinänsä pienimuotoisia tuokioitaan usein katsojan riemuksi. Esimerkkinä vaikkapa Marcelin pelätty voimankoetus, johon kuningatar hänet yllyttää. Verenhimoinen peto saattaakin nopean tutustumisen jälkeen ollakin yksinäinen helliä haleja kaipaileva pehmo...
Joseph-paran periaatteita taas koetellaan ja kaikenlaiset kiusaukset kimppuun käyvät. Viinit viekoittelevat, mutta ei kiitos...tai ehkä pikkuisen kuitenkin. Vaikeampi paikka onkin, kun tulee tilaisuus käyttää "taika-avainta", joka lyhentäisi matkantekoa merkittävästi sekä ajallisesti että kilometrien suhteen. Kun mielikuvitusta hieman kuormittelee, niin saahan senkin toki itselleen edullisesti mielessään väänneltyä. Eipä silti, vähäisiä Josephin "rötökset" ovat, jos maailmanmenoa laajemmin tutkaillaan. Ne eivät hänestä sen vähemmän pidettävää tee, oikeastaan päinvastoin.
Ettei liian leppoisaksi menisi, niin eräänlainen valevakavoituminen heitetään matkan varrelle hyvissä ajoin. Katsomossa on hieman samat tunnelmat kuin Marcelilla, eli kyyneleet eivät oikein tahdo irrota. Dramaattiseksi tähdätty poistuminen jättää jokseenkin kylmäksi. Pintaan löyhästi liimailtu koreilukin voidaan katoavaikseksi todeta, vai olikohan sitä yleensä lainkaan...?
Tämän elokuvaparin pahimmat riipaisut säästellään viimeisille minuuteille. Tuntuukin siltä, että katsojaa on tahdottu niiltä varjella, mutta kyllähän ne helposti haikeaa jälkimakua jättävät. Edeltäneiden vajaan 200 minuutin joukkoon mahtuu kuitenkin sen verran aurinkoista ja lämpöistä juttua, ettei tämä lopetus koko hommaa ankeuttamaan onnistu, eikä tietenkään ole tarkoituskaan ollut. Niinpä vain ne kohtalon rattaat raksuttelevat ja ajan pyörät laukkaavat toiset haukaten.
Sen uskaltaa sanoa, ettei ainakaan liian usein tule tällaisia elokuvia vastaan, joissa ei hirvittävästi ole stressailtu sen suhteen, että riittääkö varmasti tapahtumia ja melskettä, mutta silti katsoja saadaan pysymään tiukasti sohvalla kelloa vilkuilematta. Ovat ainakin osoitus siitä, että kunhan tunnelmat sekä kuvat kohdilleen saadaan, niin pitkälle päästään.
Maisemahaikailijoidenkaan ei tarvitse pettyä jatko-osassakaan, jos sellaista jostakin syystä sattuisi pelkäämään. Kukkuloiden kutsu kuuluu sen verran voimakkaana, että sinnehän sitä nopeasti alkaa kaipailemaan. Erittäin mielellään lähtee kerran, toisen ja kolmannenkin Pagnolin perheen matkakaveriksi ihmettelemään.
Osa näkymistä on tietysti tarkoituksellakin tuttua katseltavaa ensimmäisen nähneille, mutta onhan kameran eteen uuttakin ihmeteltävää löytynyt, eikä pelkkää toiston toistoa tarvitse tuskailla. Perheen saadessa käyttöönsä vaihtoehtoisen reitin, avautuu samalla katsomon puolelle viehättäviä näkymiä kanaalin varrelta. Siinähän sitä alkaa elätellä mielessään vaikka mitä. Löytyisiköhän sitä jostakin vaikka tilapäistöitä kartanovahtina? Mielellään sitä ruusuja keräilisi kesäisten päivien taustalla pyöriessä...
Eli, eli... Kun nyt on kumpaisenkin kohdalla useampi katselu takana, niin voin melkoisen varmana nimetä sen ensimmäisen suuremmaksi suosikikseni. My Mother's Castle ei hirvittävästi häviä, mutta ensimmäisen osan kauttaaltaan viehkeämpi rauhallinen elely tunnelmointeineen vetää puoleensa selvästi voimakkaammin.
Kouludraamailuille ja sellaisille ei anneta liikaa sijaa ja hyvä niin, sillä näiden parhaat puolet ovat aivan muissa jutuissa. Pienoista hätäilyä on havaittavissa, mutta lopulta sellaiset antaa helposti anteeksi. Hieman kun pullosta punertavaa juomaa lasiin kaatelee ja kurkkua kostuttelee, niin lämpö entisestään peiton alla lisääntyy. Siitäkin huolimatta, että Joseph siellä jossakin pikkuisen paheksuisi. Kesäistä ja rauhallista tunnelmointia sisältäviä elokuvia mietittäessä tämä kaksikko on varsin mainiota nähtävää. Jos sellaista haikailee ja nämä ovat sattuneet ohi lipsahtamaan, niin kovasti suosittelisin tutustumaan Pagnolin perheen retkiin.
My Mother's Castle (1990) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti