Thieves and Robbers (Varkaita ja veijareita)

Tiettyinä tuokioina tyhmäily vaan vetää vastustamattomasti puoleensa, joten omalaatuinen rikosratkonta uusiutukoon tähän väliin. Sepä tarkoittaa samalla sitä, että parin kuukauden pituiseksi venähtänyt Buditon putki katkeaa, kun herra Spencer jälleen ruudulle rymistelee pahoja tekemään.

Kovanyrkkisen konstaapelin osa toki oli vuoteen 1983 mennessä ehtinyt tulla Budille tutuksi jutuksi. Jos jollekin on jäänyt hämärän peittoon, millaisia menetelmiä harjoitetaan, niin Budin Flatfoot-elokuvat selvittävät asiaa kohtalaisen hyvin. Tämänkin elokuvan kohdalla monessakin seikkailussa vierellä heiluva Terence Hill on saanut jäädä pois kyydistä. Kiusankappaleen ja harmien hankkijan osaa hoiteleekin Tomas Milian.

Rasittavien rallatusten ystävät saavat heti aihetta innostukseen, kun alkutekstien taustalle soimaan pärähtää La Biondan veljesten renkutus Cats and Dogs. Useampikin Budin tähdittämä elokuva on päädytty merelliseen ja aurinkoiseen Miamiin sijoittamaan ja sinne myös tämän puitteissa suuntaillaan. Sellaista valintaa ei ainakaan miinuspuoleksi osaa ajatella.

Miamin poliisilla riittää kaikenlaista päänvaivaa. Yksi ongelmatapaus on lipevä lurjus Tony Roma (Milian), joka viekoittelee varakkaampia naisia ja vie arvokkaita koruja. Näissä kyseenalaisissa puuhissa on tullut asteltua arvovaltaistenkin herrojen jaloille. He eivät välttämättä ole halukkaita katselemaan Roman touhuja läpi sormien.

No, poliisilla tuntuu kuitenkin olevan valtavia vaikeuksia pitää Romaa pidätettynä. Karkuunhan sitä on taas pinkaistu, joten on aika laittaa osaston paras mies asialle. Niinpä Parkerin (Spencer) lomasuunnitelmat lykkääntyvät ja konnaa etsimään. Eräänlaisesta peiteoperaatiosta on kyse, joten Parker tunkeutuu kodinkoneyhtiön myyntimieheksi verhoutuneena taloon, jossa epäilee Roman luuhaavan.

Sieltähän se kelmi löytyykin ja saa Parkerilta vaihteeksi toisenlaista korua ranteisiin. Roma taas harjoittelee vanhoja kikkojaan matkalla poliisiasemalle. Harmi vain, että kokenut komisariomme tietää ketkujen metkut paremmin kuin hyvin. Tuloksettomiksi pakoyritykset jäävät hänen hallustaan.

Roma pääsee jälleen poliisiasemalle ja Parker voi palata takaisin perheen pariin, joka jo innoissaan odottelee lomille lähtöä. Parkerin hyvä työ saadaan nopeasti tekemättömäksi, kunhan vähän hölmöillään ja luovutetaan Roma valeagenteille. Vaikuttaakin siltä, että tämä kissa ja hiiri -leikki tulee toistamaan itseään loputtomiin.

Juuri ennen lähtöä Parker ehditään pysäyttämään. Turhautunut mies lupautuu jälleen lähtemään kelmijahtiin. Toisaalla Roma onnistuu saamaan itsensä entistä suurempiin vaikeuksiin nähdessään verhon takana piileskellessään juttuja, jotka on näkemättömiksi tarkoitettu. Porukan pomon tarkan vainun ansiosta mies verhojen takana paljastuukin vielä. Järjestäytynyt rikollisuus ei ole tunnettu ainakaan siitä, että antaisi sivullisten silminnäkijöiden pitää henkikultiaan. Siinähän sitä alkaa olla armotonta jahtaajaa jos jonkinlaista niskaan hengittelemässä. Roma turvautuukin jo vapaaehtoisesti Parkerin apuun...

Näyttää siltä, että piakkoin on tullut sekavasti sössöteltyä lähemmäs kahdestakymmenestä Spencerin elokuvasta. Tätä otosta tarkastellessa pitää valitettavasti todeta, ettei Thieves and Robbers kovin korkealle onnistu sijoituksissa ponnistamaan, vaan loikka kantaa heikoimpien joukkoon.

Onhan osa noista muistakin toiminnaltaan vähän kevyitä, mutta kyllähän Spencerin elokuvissa saisi sitä muksimista olla reippaastikin. Thieves and Robbers ei pidä minkäänlaista kiirettä, koska käytännössä saadaan odotella puolisen tuntia pienimuotoista kopsimista. Nyrkkeilyjen suhteen mennäänkin oikeastaan loppuselvittelyihin saakka varsin kuivalla linjalla.

Viimeisissä mittelöissä alkaa onneksi olla edes vähän yritystä, kun kaikenlaiset kaverit kunnolla vauhtiin pääsevät. Sitä samaa se on kuin monissa muissakin. Muut viuhtovat sinne tänne ja Bud pudottelee innokkaita yrittäjiä tasaiseen tahtiin lattioita lähempää ihmettelemään. Pelkkien nujakointien varassa toimintapuoli ei roiku, vaan reipashenkistä autokaahailua löytyy myös. Pöljät pyssyineen saavat myös suurempaakin hävitystä aikaan.

Muista Budin elokuvista tulee nopeasti mieleen vuotta aiemmin ilmestynyt Banana Joe. No, poliisiseikkailu se ei ole, mutta toimintaköyhyys, keskinkertaisiin hassutteluihin panostaminen ja yleisesti vähän väsähtänyt ilmapiiri tekevät näistä kahdesta jonkinlaisia lähisukulaisia omassa mielessä.

 

Kaikki siis kurjuuttako, vai? Näkymät eivät aivan niin synkeät ole valituksista huolimatta. Bud kyllä osaa hommansa sen verran hyvin, että kyllä sieltä hymyjäkin kirpoilee. Esimerkkinä vaikka alkupuolen kohtaus, jossa yli-innokas imurikauppias laittaa tuulemaan. Siinä tulee sellaista myyntipuhetta ja touhuamista, että kosmiset pölytkin jonnekin kaukaisuuteen kaikkoavat.

Mitenkäs se Milian sitten? Hilliksi Hillin paikalle? Eipä-ei. Siinä missä Hill usein onnistuu esiintymään pidettävänä velmuna, niin Milianin työstämä Roma on lähinnä rasittava törppö. Siispä siis eivät ne Spencerin ja Milianin yhteiset tuokiot kovinkaan ihmeelliseen kiitoon pääse, vaan ennemmin lässähdys uhkaa.

Kyllähän runsaat 90 minuuttia näinkin saa kulahtamaan, etenkin hieman väsähtäneessä tilassa tolloilua haikaillen. Spencerin filmografiasta löytyy paljon huvittavampaa ja vauhdikkaampaa menoa, eli mieluummin niiden pariin kannattaa suuntailla. Future Film on julkaissut kestoltaan ehjän version, mutta kuvasuhde ei käsittääkseni tässäkään tapauksessa ole alkuperäinen. Haitat kuitenkin jäävät vähäisemmiksi.

Miamin maisemiakaan ei kovin tehokkaasti hyödynnetä, joten etäaurinkolomailua etsivät voivat tiirailla toisaalle. Surku sinänsä, sillä monesti nämä sijoittuvat ihan mukaviin paikkoihin. Thieves and Robbers kuuluu kokonaisuutena mielestäni siihen sarjaan, että kyllähän sen vilkaisee, mutta ei sen suuremmin sytyttele oikein missään mielessä. Budille suopein silminkin näin, joten voisi veikkailla, että herran tuotoksista vähemmän innostuneet eivät tästä seikkailusta juuri mitään onnistu irti repimään.

Thieves and Robbers (1983) (IMDB)