Hieman töksähtävän arkisatuisella tekstijohdatuksella aloitellaan, ja samoilla linjoilla jatketaan, kun ruudulle pääsee Charlie (Kellan Lutz). Romanttinen videokosinta ei kaikilta niin vain sujukaan. Avaa (Mandy Moore) anellaan ilmeisesti sen verran onnistuneesti, että lopputulos on toivottu.
Parin häihin päästäänkin siinä määrin ripeästi, että soittimen mukaan vain runsas minuutti on kuluteltu. Mitäpä sitä turhaan aikaa haaskailemaan joutavuuksiin. Oikeastaan jo tässä hääkohtauksessa mukaan hiipii erään sivuhahmon matkassa sellaisia tyhmäilyväreilyjä, joita ilmankin kyllä pärjättäisiin. No, vihitty pari kuitenkin pääsee matkoilleen viilettämään.
Ilmeisesti on nähty paremmaksi hypätä se avioliiton alkuhuumakin kokonaan ohi, sillä häiden jälkeen ollaankin kuusi viikkoa tuonnempana. Mahdolliset kuherruskuukaudet ovat mennyttä ja on koittanut aika arkisemmalle yhteiselolle. Kipinä ei kuitenkaan ole (ainakaan vielä) päässyt viilenemään, vaan joka päivä rakastutaan uudelleen.
Avioliittoneuvojana toimiva Ava toivoo omalta liitoltaan samanlaista pysyvää rakkautta kuin mitä hänen omilla vanhemmillaan Bradleylla (James Brolin) ja Bettyllä (Jane Seymour) on ollut kolme vuosikymmentä kestäneen yhteisen taipaleen aikana. Toisaalta voipi olla, että Ava näkee asiat pikkuisen värittyneinä, eikä välttämättä edes tiedä kaikkea oleellista. Lisäksi oma avioliitto saattaa olla hyvä juttu, mitä tulee vakuuttavasti kyseisessä ammatissa toimimiseen. Charlie taas palailee omien hommiensa pariin viinitilalle.
Jokseenkin hankalassa sisaressa (Jessica Szohr) saattaisi olla tarpeeksi, varsinkin, kun on päättänyt palkata tämän toimistoapulaiseksi, mutta lisää on kuitenkin tulossa. Kun asiakkaiksi ilmaantuvat omat vanhemmat, ja äiti vielä varsin suorasanaisesti ilmoittaa haluavansa avioeron, niin on se varsinainen pommi Avalle. Maailma ja haavekuvat järkkyvät pahemminkin. Hän yrittää epätoivoisesti suhtautua asiaan edes jotenkin ammattimaisesti, mutta sehän ei ole kovin helppoa.
Kaikista Avan vetoomuksista ja pyynnöistä huolimatta äiti on päättänyt pitää kiinni erohaluistaan. Ava on rakennellut omia avioliittohaaveitaan pitkälti vanhempiensa kuvitellun pitkäaikaisen onnen päälle, joten pohja vähän pääsee romahtamaan. Lisäksi suunnitellut 30-vuotisjuhlat vanhemmille joutuvat vaaraan. Vaatii ripeää toimintaa, kun pitää alkaa liittoa pelastelemaan. Valehtelu, petolliset suunnitelmat ja rikoksetkin ovat sallittuja Avan näkökulmasta. Kaikki käy ja hyvä tarkoitus ne keinot pyhittäköön. Näiden kyseenalaisten juttujen seurauksena Avan oma liitto taas on hyvää vauhtia suuntaamassa kivikkoisille vesille. Loppuuko kaikki kahteen eroon, jää nähtäväksi...
Love, Wedding, Marriage on näyttelijänä paremmin tunnetun Dermot Mulroneyn toistaiseksi ainoa ohjaus. Sinänsä ei olisi suurempi ihme, jos niitä ei enempää kerry, sillä kovinkaan kaksisesta romanttisesta komediasta ei ole kyse. Väkinäistä tuntuu usein olevan ja aidosti huvittavat hetket hukassa. Tulee mieleen toinen heinäkuun puolella katseltu kehnohko romanttinen komedia, jossa muiden romanttisia huolia ratkova päähenkilö ajautuu oman rakkauselämänsä kanssa vaikeuksiin. Kyseessä siis Carolina. Kumpaakaan ei tee mieli enempiä hehkutella. Oikeastaan nämä jakavat samat heikkoudet.
Näistä heikkouksista eniten haittaa se huumoriosasto, koska kuitenkin komediaksi tämä on tarkoitettu. Vitsit ovat suurelta osin varsin keskinkertaisia. Mukaan on pitänyt tietysti tunkea "repäiseviä" sivuhahmoja menoa piristämään, mutta nämä lähinnä tympivät. Esimerkkinä vaikka eräs niin väkinäisen omalaatuinen terapeutti. Eipä se avioliittoleirikään mitään parhautta ole ja karaokekurimus on sitä huh huh -osastoa. Alta löytyy yksi kuvanen, joka saattaa kertoa jotakin omasta ilmeestäni, kun näitä hassutteluja seurailin...
Brolinista kyllä tykkään, tavallaan tässäkin. Hän vaikuttaa oikeastaan ainoalta, jolla tuntuu olevan aidosti kivaa. Brolin pääseekin paremmin kuviin, kun Bradley kriisinsä keskellä muuttaa Avan ja Charlien luo asumaan. Lienee selvää, ettei Charlie innosta karjahtele appiukon luuhatessa nurkissa ja ilmestyessä varsin väärinä hetkinä jalkoihin pyörimään. Toisaalta päästään viettämään poikien kosteaa iltaa, mikä omasta mielestäni onkin elokuvan parasta hassuttelua. Sekin kertonee jostakin jotakin... No, muutama hymy ja hymähdys kelpaa kyllä hyvin, koska muuten on varsin kuivaa niiden suhteen.
Sananen ja toinen siitä vakavammasta puolesta. Menneisyyden hairahduksia pulpahtelee pintaan suhteessa ja toisessakin. Ensin näyttää siltä, että yhden liiton ollessa iloisilla alkumetreillään, toisen pitkä tie alkaa lähestyä viimeistä umpikujaa. Omaperäisyyden puute ei suurin ongelma ole, vaan suunnilleen sama juttu kuin aiemmin mainitun elokuvan kohdalla. Kun ei näistä hahmoista missään vaiheessa innostu kunnolla välittämään, niin lopulta on aivan sama, vietetäänkö vuosipäiväjuhlia vai nyyhkytelläänkö eroja. Mitään suuria liikahduksia tai järistyksiä ei tunnepuolella pääse ilmenemään.
Mitä näitä romanttisia komedioita on tullut blogin puolella käsiteltyä, niin Love, Wedding, Marriage edustaa selkeästi sitä häntäpään osastoa. Hyvin harvoin se onnistuu innostamaan, ja sellaisissa tapauksissakin vain lyhyesti. Charlien viinitilalta löytyy sen verran miellyttäviä näkymiä ja herkullisia rypäleitä, että oikeastaan jäisi ennemmin sinne pyörimään, jos olisi elokuvan rullatessa valittavissa suhdesotkut hassutteluineen tai lötköily kyseisellä tilalla. Toki vastaavista jalosteista mahdollisesti nauttien... Mitään niin kauheaa kamaluutta ei tämäkään ole, että sitä jaksaisi enempiä lähteä haukkumaan, mutta sama juttu suosittelujen suhteen. Jos joku kaikesta huolimatta haluaa elokuvaan tutustua, niin voisin antaa evääksi sellaisen pähkäilypähkinän, että etsipä Julia Roberts elokuvasta.
Love, Wedding, Marriage (2011) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti