Uusimiseen innostanut viehättävyys johtunee osittain siitäkin, että elokuvan pääkolmikko on lapsuutensa ja nuoruutensa haaveista jokseenkin kauas karanneita kolmekymppisiä nuoria miehiä, jotka eivät ole oikein tyytyväisiä nykyisiin elämiinsä. Lisäksi jokainen vaikuttaa tavallaan reppanalta. Hmmm...jotakin vähintään etäisesti tuttua siinä saattaapi olla. Toinen mukava puoli on se telttailujuttu, jossa innokkuus ylittää taidot moninkertaisesti.
Alkuun saadaan pikainen vierailu kaverusten lapsuuteen, jossa neljän pikkupojan porukka innokkaana pyyhältää erilaisten seikkailujen vietävänä. Siinä eivät vielä arkisen elämän murheet paljoakaan paina, kun Indiana Jones -kompassi johdattelee jännittäville poluille päivien loppuessa aina kesken.
Aika se kuitenkin laukkaa armotta eteenpäin. Kohta ollaankin jo nuoria miehiä, jotka ovat lopettelemassa yhteistä opiskelutaivaltaan. Samalla se tarkoittaa sitä, että eri suuntiin tiet käyvät. Yhteyttä toki lupaillaan pitää, mutta kun välimatkat kasvavat ja elämäntilanteet vievät erilleen, niin tietäähän siinä miten käy.
Kymmenen vuotta myöhemmin ollaankin jo pääasiassa muissa porukoissa kukin tahoillaan. Jerry (Matthew Lillard) ei saa mitään miellyttävää irti työstään, eikä suhdekaan parhaassa voinnissa ole. Henkireikänä toimii iltasurffailu. Tom (Dax Shepard) viettää hulivilimaisempaa maallista vaellusta, mutta vaikeutensa siinäkin. Näyttää siltä, että ennen pitkää poika seuraa isänsä jalanjäkiä valtion tarjoamasta täysihoidosta nauttimaan, ellei muutoksia ole luvassa. Dan (Seth Green) on ainakin päällisin puolin onnellinen lääkärinä toimimiseen. Vapaa-ajan tapahtumaköyhyys lienee suurempi ongelma.
Vain yksi alkuperäisestä nelikosta päätyi lopulta täysillä seuraamaan seikkailevan sydämensä sykettä. Se sitten lopulta johdatti Billyn varsin varhain vastaan tulleeseen tien päähän. Niinpä kolme kaverusta saavat kuultavakseen suru-uutisia. Jälleennäkeminen Billyn hautajaisten puitteissa ei tietenkään mikään mukavin juttu liene, mutta tunnelmat eivät täysin latistuneetkaan ole. Illan pimentyessä kolmikko vaeltelee vanhalle puumajalleen.
Puumajasta löytyy lapsuuden arvokkaita esineitä sisältävä lipas, joka saattelee muistelemaan menneiden päivien huolettomia seikkailuja. Vaikuttaa myös siltä, että edesmennyt Billy on myöhemmin tehnyt lisäyksiä kirstun sisältöön. Aikoinaan vannottu vala erään rahakätkön löytämisestä on selvästi liikkunut Billyn mielessä, ja hän onkin sittemmin selvitellyt legendan todenperäisyyttä. Nyt kolmikolla olisi erinomainen mahdollisuus lähteä yhteiselle retkelle. Vanhan valan velvoittamana ja Billyn muistoa kunnioittaen kanootti ja olu...muut tarpeelliset esineet hankintaan ja seikkailemaan!
Jerry ja Tom ovatkin heti innoissaan tästä mahdollisuudesta ja Danin osaksi lankeaa olla se pakollinen valittaja. Kaikenlaista kohellusta lienee luvassa, kun jokseenkin kokematon joukkio lähtee kanootilla aarrettaan etsimään. Kaaoksen käskyttäessä välillä eksytään vaarallisillekin vesille ja ikävämpien ihmisten tiluksille, mutta toisaalta myös kivoihin puumajoihin. Missään tapauksessa retkeä ei kesken jätetä, vaan vastoinkäymisistä viis.
Aivan pelkkää hupsuttelua ei ole luvassa, vaan välillä vaihdetaan vakavampiin sävyihinkin. Mitään suunnattoman raskasta tilitystä ei tietenkään tarvitse pelätä, vaan ennemmin pähkäilyä, joka antaa siivet lapsellisenkin sinisille ajatuksille, joille usein löytyy vastakaikua katsomon puolelta. Enimmäkseen nämä mietinnät kaatuvat Lillardin hahmon höpöteltäviksi, tai ainakin omiin silmiin näyttää siltä.
Seikkailukomediasta kuitenkin on ensisijaisesti kyse, joten riipaisevan draaman ystävien kannattanee harkita jotakin muuta. Huumorin taso hieman heittelee, mikä ei kovin epätavallista ole. Pääsääntöisesti sekoilut ja vitsitkin vähintään hymyilyttävät. Parin janojuoman kulauttaminen osaltaan helpottaa nautintoa tässä mielessä.
Toisaalta pieleen menevästä retkeilystä olisi ehkä saanut enemmänkin irti. Löytyyhän sieltä nytkin varsin mukavia pätkiä, kuten vaikkapa se karhuepisodi, jossa Tom pääsee loistamaan tietotaidollaan Danin toimiessa avuttomana uhrina.
Hieman irrallisemman oloisesta huvista vastaa muutamista muista elokuvista mukaillut tuokiot. No, ehkä tietyn karumman jokiseikkailun suuntaan vihjailevat pahikset sopivat juoneen kiinteimmin. Tämä kaksikko ei mitään kirkkaimmin palavia kynttilöitä edusta, mutta lähtee tumpelojahtiin rankasti varustettuna. Mainittakoon myös eräästä Star Wars -elokuvasta lainailtu mönkijäkyyti metsän läpi ja pikainen The Matrix -irvailu.
Kanootti- ja telttaretkeily kaukana kaupungeista antaa myös hyvät mahdollisuudet miellyttävien maisemien esittelylle. Ehkäpä senkin takia minua elokuvan ensimmäinen puolisko miellyttää enemmän, kun jokiset ja metsäiset näkymät saavat enemmän aikaa avautua laajoissa kuvissa. Välillä What a Wonderful World pääsee Ramonesin esittämänä osaltaan piristämään näitä kaunista luontoa esitteleviä jaksoja. Elokuvan toinen puolikas ei enää samalla tavalla onnistu tässä mielessä ihastuttamaan, vaikka ei toki kelvotontakaan maisemakuvien suhteen ole.
Olen varmaan ennenkin vinkunut sellaisen elokuvan perään, jossa toteutuisi tällainen vanhojen kaverusten jälleennäkeminen metsäseikkailun parissa. Mielellään vähemmällä kiireellä ja kohkaamisella, eikä sekään haittaisi, jos hiljaisia nuotiohetkiä eksyisi enemmänkin mukaan. Saapahan jälleen odottelemaan hieman innokkaammin tällä hetkellä kuvausvaiheessa olevaa Robert Redfordin tähdittämää elokuvaa A Walk in the Woods, joka on varmaan aiemminkin tullut mainittua... No, toivottavasti se paljastuu lopulta ennakkotoiveiden veroiseksi.
Ainakin tämä kotimainen levyjulkaisu sisältää muiden lisukkeiden kaveriksi reilusti poistettuja pätkiä, yhteensä noin 23 minuuttia. Omasta mielestä mitään erityisen merkittävää ei ole pois karsittu. Suurin osa on nipsitty melkein alusta, mikä onkin ihan hyvä, että päästään reissuun pikkuisen vauhdikkaammin. Voi nämäkin tuokiot siihen elokuvan päälle vilkaista, jos energiaa ja kiinnostusta riittää.
Jos siirrytään hetkeksi listailemaan suurempia heikkouksia, niin omasta mielestäni veto katoaa jossakin määrin viimeisellä kolmanneksella. Komedioille kovin tyypillinen loppuhyytymä. Siirrytään siitä retkeilykohelluksesta enemmän tavanomaisempaan toimintaan ja aarrejuttuun, mikä ei samalla tavalla innosta. Kuviin tulee virnuilemaan kovin parrakas Burt Reynolds, joka taitaa karvaisuudessa voittaa karhukaverinkin. Alta löytyy vielä muutama viisas sananen Burtilta, jotka jäävät minulta valitettavan usein kuulematta/ymmärtämättä...
Without a Paddle viestittelee, että silloin tällöin on hyvä vähän hukkaankin joutua niiltä suunnitelluilta poluilta. Samalla avautuu mahdollisuus kolmikon ehkäpä viimeisille yhteisille tyhmäilyille, joista ainakin tässä katsomossa pidetään. Yllättävän monet hupailut edelleen viihdyttävät, vaikka niitä katselukertoja onkin laskuriin vierähtänyt ainakin kolme kappaletta.
Kyseessä onkin oikein vauhdikas ja kelvollinen kesäinen seikkailu. Sympatiapisteitä taas kertyy kolmen kaveruksen palatessa edes kerran vielä lapsuuden suurten suunnitelmien pariin ja kaukaisten vuosien juttuja muistelemaan. Selvästi hömppäosaston puolella ollaan, mutta siitä huolimatta hivenen vakavammassa mielessä lämpöisiä tunteitakin pääsee heräilemään. Hyväntuulista ja viihdyttävää höttöä 90 minuutiksi, vaikka lopulta lähteekin hieman hiipumaan.
Loppusäveliksi valitsen Helloweenin kappaleen March of Time, josta saattaa haikeita, mutta samalla iloisiakin väreilyjä irrota.
Without a Paddle (2004) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti